Sä kuuntelit mun juttuja, sä kuuntelit niitä todella

Mun höpötykset voi olla vähän tylsiä tähän aikaan elämästä, tai no miten sen nyt ottaa. Kaikki asiat rullaa eteenpäin niin positiivisissa merkeissä, ettei mitään jännittävää draamaa oikein tapahdu.

Meillä on nyt asunto, muutto mahdollisesti 31.8-1.9. Vuokrasopparit käytiin tänään allekirjoittamassa! Taisinkin mainita tästä kyseisestä asunnosta viime postauksessa, 64neliöinen kerrostalokaksio lasitetulla parvekkeella seitsemännessä kerroksessa! Koko kämppä taisi olla muuten rempattu, paitsi kylpyhuone. Asunto todellakin oli hieno ja juuri sellainen missä minä haluan asua! Ja niinhän me kohta asutaankin. Vielä pitäisi tehdä joitakin hankintoja, lipasto makkariin, yöpöydät, sängynpääty kasata, sohvapöytä olkkariin, verhot ynnä muuta! Keittiön pöytä ja tuolit on viikonlopun aikana nyt maalattu. Reissu IKEAANkin olisi tarkoitus saada tehtyä lähiaikoina. Voi että tämä sisustus on niin ihanaa! Mutta myös stressaavaa. Joskus aiemmin taisin höpistä täällä blogissakin, kuinka paljon mä rakastan sisustamista ja en malta odottaa muuttoa Janin kanssa yhteiseen kotiin. No nyt se toteutuu!

Yemin tassun haavakin on mennyt parempaan suuntaan, ainakin tavallaan. Haavasta ei tule verta, eikä siinä ole ns 'reikää' enää, mutta se repsottaa auki! Nyt olen pitänyt tassussa vain tossua varsinkin ulkona ja sisällä ilman tossuakin, kunhan kauluri on koiralla päässä ettei pääse nuolemaan haavaa. En tiedä, olisiko pitänyt kuitenkin pitää teippiä edelleen, että sen olisi saanut siistimmin menemään umpeen..





Koirat ovat olleet nyt päivittäin ainakin pienen hetken yksin. Välillä on hetkiä, jolloin ovat aivan hissukseen eikä haukahdustakaan ole tullut. Toisinaan taas nuo tappelee jostain puruluistaan ja saattaa äänille haukahdella, mutta sen sallin. Tilanne on kuitenkin ollut paljon pahempi joskus. Ainiin, ja kotiin tullessani molemmat yleensä vain venyttelevät ja jatkavat unia, eikä merkkiäkään ahdistuneisuudesta. Hyvä tytöt!

Tällä hetkellä tuntuu että koirien 'roolit' ovat kääntyneet päälaelleen, Wanda tuntuu olevan tosi tyytyväinen saamaansa huomioon, kun taas Yem yrittää kaikin keinoin saada huomiota ja olla se päätähti. Aikaisemmin oli toisinpäin, mutta tähänkin on ihan looginen syy. Ennen Wanda oli se ainoa koira ja sai kaiken huomion, kunnes Yem tuli ja jouduin jakaa antamani huomion. Sitten nyt kun Wanda on ollut äidillä ja Yem on saanut olla se ainoa koira, se on tottunut saamaan kaiken huomion ja nyt taas asiat muuttuu kun molemmat ovat täällä ja Yem joutuu jakamaan minun huomion Wandan kanssa.  Monimutkaisesti selitetty, mutta erittäin yksinkertainen asia. :-D Parempi näin päin, Yem on paljon sopeutuvampi ja ei niin herkkä koira kuin Wanda. Huomiota molemmat saavat kuitenkin saman verran, joten ehkä tasapaino kohta löydetään.

Postauksessa ei ole nyt yhtä kuvaa enempää kuvia, koska monen päivän yrityksestä huolimatta vanha koneromuni ja hidas nettini eivät halunneet ladata enempää kuvia.

Mutta niin, sanokaahan mielipiteenne tuosta haavasta, onko se ihan hyvin parantumassa, vai repsottaako liikaa auki? Mitä pitäisi tehdä, jos näyttää huonolta? Siitä ei kuitenkaan enää verta vuoda, koira ei arista tassua, eikä se haittaa lainkaan menoa.