Olen onnellinen, mitä sä luulit?

Voiko näin hyvää onnea matkassa edes olla? Ei ainakaan mun. No mutta, tämän olen ansainnut!
Tuntuu, että tässä viikon sisään on tullut niin suuria muutoksia ja asioita, etten pysy edes itse mukana. Mutta outoahan tässä on, että kaikki asiat ovat muuttuneet vain positiivisesti!
Voin vannoa, olen tällä hetkellä maailman onnellisin!



Lähdetään vaikka siitä, että sain koululta viime keskiviikon 'palaverissa' luvan olla koko kolmannen vuoden työharjottelussa. Eli Ylivieskaan muutto siltä osin onnistuu. Sitten Janin palaverissa viime torstaina sovittiin, että muutetaan heti kunhan löydetään asunto ja ainiin, Jani lomailee Kokkolassa joka viikonloppu joka toisen sijaan! Päätettiin luovuttaa tämä mun asunto pois, niin ei tarvitse elellä kahden kämpän välillä, sekin onnistuu. Perjantaina pistettiin asuntohakemus ja maanantaina soitin huvikseen kyselläkseni asuntoja, sehän varasi jo alustavasti meille 50m2 kaksion! Noh, mietittiin että ehkä se on liian pieni. Soitin uudelleen, ja nyt meille varattiin 57,5m2 kaksio! Sitä päästään katsomaan heti tänään. Mutta aamulla Jani sitten ilmoitti, että oli löytänyt pari ilmoitusta lisää asunnoista, minä sitten reippaana soittelin niihin. Vapaana olisi 64m2 2h+k lasitetulla parvekkeella ja täysin rempattuna! Ainiin, ja koira tervetullut! Sitä mahdollisesti myös tänään jo katsomaan.

Sitten ehkä paras uutinen omasta mielestäni, Wanda on ollut mun luona jo varmaan viikon verran. Yksinoloja on ollut erittäin paljon ja jokainen äänitetty. Parin tunnin aikana haukkumista kuului ehkä pari kertaa, rapun äänistä ilmoitettiin parilla haukulla ja nuo vähän 'tappeli' jostakin luusta. Yhtäkään kertaa Wanda ei ole haukkunut yhtä mittaisesti! Koirat on melko rauhallisen oloisia kun palataan kotiin, tottakai ne on iloisia, mutta Wanda ei näytä stressaantuneelta. Tällä hetkellä voisi näyttää vahvasti siltä, että Wanda lähtisi Ylivieskaan! Vielä pitää miettiä otanko sen riskin, että stressaan päivästä toiseen tuhoaako koira jotain, tai haukkuuko. Mutta saa nyt nähdä miten tältä osin homma etenee.

 

Ainiin, syksyllä alkaa myös agilitykurssit Ylivieskassa, alkeiskurssi ja möllikurssi. Yemin todennäköisesti ilmoitan alkeiskurssille. Sitten Wandalle olisi mahdollinen tuo möllikurssi, vaikka sen motivaatio agilityyn on ollut välillä täysi nolla, mutta yhden kurssin verran voitaisiin vielä yrittää, jos saisin koiran innostumaan. Jos siis se lähtee Ylivieskaan.

Yemin haava on ollut nyt ehkä ainoa murhe viime aikoina. Se ei millään ole meinannut umpeutua ja koira pomppii kohta seinille, kun ei ole päässyt juoksemaan. Viime yönä Yem myös päätti repiä kaikki teipit ja siteet tassustaan pois ja haava on sitten ollut aukinaisena ja koiran nuoltavana. Onneksi syötiin kuitenkin tuo antibioottikuuri ja tuo on kuitenkin jo umpeutumassa. Ehkä se pikkuhiljaa parantuisi!