Voisin sun päivän pilata, mut en mä jaksa

Meidän kesän suosikkijuttu on selvästi uiminen! Tällä viikolla jo kolmesti käyty pulikoimassa siellä jos täällä, mikä tahansa paikka kelpaa missä vettä on. Tai no Yemihän tuosta uimisesta on kovasti innostunut, Wandan lempipuuhaa on kahlaaminen ja pään veden alle työntäminen.. Hyvin sekin kyllä osaa ottaa viilentämisen irti vedestä, joka on tosi hyvä juttu. Harmi vaan kun kaikki vesipaikat on niin kamalan kaukana meistä, aina joutuu kysellä jonkumoista autokyytiä jonnekkin päin. Ajokortti ja auto ois kyllä niin jees juttu, mutta haaveeksi ainakin vielä jää.

Wanda on ollut nyt mun luona tiistaista asti ja huomenna lähtee taas äidille. Tosi nätisti tuo osaa käyttäytyä, eikä mikään tämän talon sääntö ole unohtunut vaikka on paljon arkisin asunut äidillä. Viikonloppuna Jani tulee Kokkolaan ja tullaan varmasti jonkun verran olemaan poissa kotoa, joten siksi koira menee jo nyt äidille. En jaksa ottaa sitä riskiä että saan lisää valituksia ja inhottavia katseita kun Wanda haukkuu täälä vähäkään aikaa. Kuitenkin koira viihtyy hyvin äidillä ja mullakin pysyy pää kasassa kun on yksi murehdittava asia vähemmän.

Nyt taas varoitus, tulevassa tekstissä päästän ajatukseni täysin valloilleen ja avaudun aivosolujeni pohdintoja!

Oon paljon miettinyt tässä viime päivinä, kuinka paljon mun elämä on muuttunut pienessä ajassa.
Tammikuussa kun täytin kahdeksantoista, toki elämä muuttui radikaalisti kun muutin Kokkolaan ja sainkin koko elämäni omiin käsiini. Mutta muutosta mietin enemmänkin elämäntavoissa, tuntuu että täysi-ikäisyyteen päästessäni musta tuli muka aikuinen. En väitä että olisin aikuinen, tai että käyttäytyisin tosi fiksusti. En todellakaan. Mutta viime vuonna tuli tehtyä paljon kaikkea tyhmää, piti kokeilla kaikkea, kapinoida jokaista ihmistä vastaan, olla niin cool ja alkoholikin maistui reilusti. Tänä vuonna sitten toki ensimmäinen kuukausi meni aika villisti ja otin vain kaiken ilon irti siitä, että olinkin oma elämäni valtias. Helmikuu olikin sitten varmaan joku kasvamisen kuukausi. En ollutkaan joka perjantai viihteellä, eikä se paras juttu ollutkaan naapurin Tiinasta paskanjauhaminen cittarin aulassa. Nyt tuon villin tammikuun jälkeen olen juonut tasan kolme kertaa, eikä hajuakaan milloin seuraava kerta tulee. Hävettää ihan, että tuonkin verran olen viitsinyt pilata iltojani alkoholilla. Se ei edes sovi mulle, silloin musta tulee se kapinoiva riehuva ilkeä teini josta en tykkää.

Toki sitten olen joutunut olemaan enemmän yksin kun ne ihmiset joiden kanssa on tullut Kokkolassa liikuttua, viihtyvät enemmän tai vähemmän viihteellä. Mutta ehkä se yksin oleminen on sen arvoista, mielummin katson kotona leffaa yksin kuin olen tuhannen kännissä suntin varrella ties kenen idioottien kanssa hankkimassa ongelmia. Välillä tuntuu myös siltä, että pakko juoda jos ei halua olla yksin. Monet perjantait olen arponut, olenko ystävieni kanssa ja juon, vaiko yksin ja selvinpäin. Jollain tapaa mulle tulee myös myötähäpeän tunne niitä ihmisiä kohtaan, jotka näen juomassa joka ikinen viikonloppu. Kuinka tylsä elämä ihmisellä voi oikein olla, jos sitä pitää rikastuttaa alkoholilla noin usein?! Ei mullakaan tällä hetkellä ehkä mikään erikoinen elämä ole, mutta niin erikoinen ettei mun tarvitse juoda jokainen viikonloppu saadakseni jotakin draamaa elämääni.  Nykyään näkee jo 12-vuotiaita siideri kädessä heilumassa kaupungissa ja puistoissa. Mitähän ihmettä tässä maailmassa oikein tapahtuu, mä tuon ikäisenä leikin vielä pehmoleluilla kiltisti kotona! Mutta joo ei, ei todellakaan näin. Jos näin jatkuu, mun tulevat penikat pysyy neljän seinän sisällä kotona eläkeikään asti! :-D

Ps Kuvat tämän päivän Överbyn reissulta.