Kuin kaksi marjaa

Yemin mamma Fani ja Essi, Fanin omistaja olivat tänään vierailemassa Raahesta asti meidän luona. Alussa Yem kovasti arasteli heti johtajana käyttäytyvää Fania, mutta päätettiin lähteä samantien juoksuttaan koiria vapaana, jossa Yem ja Fani saivat sitten vapaana tutustua toisiinsa. Fanilla oli Yemistä heti samanlainen ote, kuin nartulla onkin pennustaan. Eipä tultu kuitenkaan tulokseen, olisiko koirat tunnistaneet olevansa "samaa verta". Kovasti Fani kuitenkin piti hulluna pomppivan Yemin ruodussa, niinkuin ihan penikkanakin. Saatiin koirista myös loistavia yhteiskuvia, joista todellakin voi päätellä näiden piskien olevan perhettä. Samanlaiset kuviot turkissa, sama istuma-asento ja mitä mamma edellä, sitä rääpäle perässä!

Fani oli Yemiä tällä hetkellä hieman suurempi ja rotevampi, mutta luulisin penskan saavan äitinsä kasvussa kiinni vielä joku päivä. Tuolla kuitenkin on vielä paljon aikaa kasvaa ja tänään mittanauha näytti jo huimat 54,5cm ja puntarikin 17,2kg! Sano vain Yem niille pieneksi haukkuville, että kyllä täältä vielä kasvetaan! :-)

Päiväämme sisältyi myös Raxissa mässäily, parkkisakot ja kovasti riitti keskusteltavaa koirista moneksi tunniksi. :-) Matkaeväiksi Fanille käytiin hakemassa Björkens-teurastamolta pussillinen sianluita, joita piski osasi jo alkuun käydä omatoimisesti pussista nappasemassa.. Mutta tosi mukava aamupäivä/päivä oli siis tänään, toivottavasti saadaan tämä kaksikko useamminkin vieraaksemme! :-)

Ainiin, pakko vielä Vilistä mainita parilla sanalla. Fanin tullessa sisälle, Vili asteli aivan koiran tavoin Fania vastaan ja haistelemaan koiraa kuin kissalle olisi aivan päivittäistä nähdä uusia koiria.. Fanikin (joka ei ole tottunut kissoihin) meni aivan hämilleen kissasta joka tulee rohkeana haistelemaan. Molemmat tulivat mainiosti toimeen, Vili tuttuun tapaan kierteli Faninkin jaloissa eikä Fani tajunnut edes tapahtuman olevan erikoinen, koska Vili käyttäytyi niin rauhallisesti ja tottuneesti.

Osaisiko muuten joku fiksu lukija kertoa, voiko koirat myöhemmässä vaiheessa tunnistaa emänsä?

Iltapäivästä eksyttiin vielä hiekkamontuille koiria uittamaan äidin ja sen miesystävän kanssa. Yem oli heti tosi reippaana uimassa ja komeita hyppyjä veteen tekikin kepin perässä. Ihan loistavaa kun tuo tykkää uida, menee hyvästä tehokkaasta liikunnasta ja kesähelteillä mainio viileä liikuntamuoto. Mukana menossa oli myös Wanda, joka sitten lähti mun mukaan kotiin ainakin vähäksi aikaa. Mulla kun on nyt tämä viikko vapaa, voin säädellä hyvin Wandan yksinoloja ja koittaa harjoitella pikku pätkissä yksin jäämistä. Ja tänään huomasinkin kuinka pikkuiseksi se on jo jäänyt kasvavan Yemin rinnalla! Mutta voi kuinka ikävä mulla onkaan ollut tuota palleroa, se on vaan omalla tavallaan niin loistava persoona, vaikka välillä tosi hankala ja mahdoton.

VIDEOTA YEMIN TÄMÄN PÄIVÄN UIMISESTA. KLIK!






Beibi saan mä olla sun hauva,
kieriä lattialla kuin hullu.
Ja silti paijaat vaik oisin ollu
hölmö ja ihan mahdoton.