Katse tulevaisuuteen

Yemin käsitys sylissä istumisesta.

Eipäs ole naapureista kuulunut vähään aikaan mitään. Voipi olla syynä se, että koirien yksinolot on erittäin minimoituja tällä hetkellä. Maanantaina kun Yemin kanssa oltiin pentukoulussa, äiti tuli siksi aikaa Wandan kanssa meille. Tänään taas kun olin töissä pari tuntia, äiti tuli tänne. Sama myös huomenna, äiti tulee illaksi hengailemaan koirien kanssa, jotta mun ei tarvi töissä stressata onko naapurit jo poliiseita soittamassa tänne kun niiden mielestä kamalaa rääkkäystä kun koirat on vähän aikaa yksin. Tarkoituksena olisi käydä ostamassa Mustista&Mirristä TÄLLAINEN.
Tuo on kuulemma oikeasti toimiva ja ehkäisee koiran levottomuutta ja ahdistusta. Ahdistusta juuri Wandalla ilmenee. Yksinollessaan se ei pysty koskemaan luihin, leluihin, kongeihin eikä mihinkään virikkeisiin mitä jätän. Yem sitten syö kaikki luut ja kongit tyhjentää kun Wanda vain haukkuu ahdistuneena. Mun tullessa kotiin, Wanda hetken läähättää ja pyörii ympäriinsä, kunnes se suostuu koskemaan luihin ja muihin taas.. Toivotaan että tuosta thundershirtistä olisi edes jotakin apua!

En muista olenko aikaisemmin maininnut blogissa, mutta niin musta tuntuu että meidän 'kaikki' ongelmat on lähtöisin Wandan eroahdistuksesta. Se vaikeuttaa mun muuta 'koiratonta' elämää, saa aikaan riitoja naapureiden välillä ja siten lisää myös stressiä. Mun on hankala nähdä kavereita ja käydä harrastuksessani, eli kuntosalilla. Ja lisäksi koulu kärsii, koska en voi rauhallisin mielin mennä ja olla sielä. Mietin kokoajan mitä koirat tekee kotona, haukkuuko Wanda, ärsyttääkö naapureita, saanko häädön. Sitten koska tuo ongelma vaikuttaa noin paljon kaikkiin muihin asioihin, se saa mut miettimään vakavasti onko koirat edes se mun juttu, koska mä en tunnu saavan niistä mitään irti, vaan ne tuottaa mulle vain ongelmaa. Vaikka näinhän se ei todellakaan ole. Ne positiiviset asiat vain tuntuu jäävän unohduksiin negatiivisten asioiden rinnalla.

Mun pitäis vaan pitää mielessä, että oon saanut tosi hyvin koirat käyttäytymään tilanteessa, kun joku tulee meille. Aikaisemmin Wanda pomppi, haukkui ja riehui ja Yem siinä mukana, mutta nykyään pistän koirat sänkyyn makoilemaan, sitten vasta ovi aukeaa ja sängyssä makoillaan niin kauan, kunnes koirilla fiilis on laskeutunut rauhalliseksi ja voidaan rauhallisesti jatkaa elämää. Sitten toinen juttu koirien ohitus, siitä ei ole enää mitään ongelmaa meille. Tottakai nuo edelleen kovastikin saattaa yrittää pysähtyä katselemaan ohitettavaa, mutta Wandalta ei ainakaan haukahdusta kuulu. Yemillä saattaa välillä innoissaan päästä haukahdus, mutta kiellolla sekin jää yhdeksi. Eri asia sitten jos pysähdytään juttelemaan, niinkuin tuolla aikaisemmin olen maininnutkin, mutta siitä ei sen enempää enää tässä postauksessa. Mutta niin, Nyt olisi vain siis pakko keksiä jotakin, että saisin eroahdistuksen loppumaan.

Kotoa lähtiessäni rajaan koirien tilan olohuoneeseen, jossa on 'makuuhuone' samassa tilassa. Koirat eivät pääse eteiseen ulko-oven taakse kuuntelemaan rapun ääniä, eivätkä näe mistään ikkunasta ulos kyttäilläkseen ihmisiä. Radion pistän melko kovalle aina päälle. Virikkeeksi jätän vähintään aina jonkun herkuilla täytetyn maitopurkin/pullon tms, luita ja kongit täytettynä. En huomio koiria varttiin ennen lähtöäni enkä paluuni jälkeen hetkeen.

Mitä muuta voisin vielä tehdä auttaakseni ehkäisemään Wandan ahdistusta ja haukkua?
Onko jollakin samanlaista tilannetta ollut ja miten siitä on päästy eteenpäin?
Tai muita neuvoja/vinkkejä/kokemuksia asiasta?
Kellään kokemuksia tuosta thundershirtistä?



Sitten toisenlaisiin ajatuksiin.
Mulle on aina aikaisemmin ollut tulevaisuus vain harmaa pilkku jossakin kaukana. Mutta nyt tuntuu, että se pilkku vaan lähenee päivä päivältä ja saa väriä niskaansaki. En malta millään odottaa, että Jani täyttäisi 18 ja pääsisi Kokkolaan muuttamaan. Meillä on ollut suunnitelmat siinä mallilla, että etsitään sitten heti yhteinen asunto. En vaan malta millään odottaa että pääsisin yhteistä asuntoa sisustamaan ja siellä vieläpä yhdessä asustelemaan Janin kanssa! :-) Oon aina tykännyt sisustaa. Kotona äidin luona kun asustelin, me rempattiin mun makuuhuone ja sain itse päättää millaiset tapetit ja maalit seiniin tulee, ja sen lisäksi me uudistettiin suurin osa huonekaluista sinne. Oli ihan huippua saada ihan itse alusta alkaen päättää millaiselta huoneessa näyttää. Sitten kun syksyllä ensimmäiseen omaan asuntoon muutin, sain senkin sisustaa oman mielipiteeni mukaan. Silloin halusin paljon vahvoja värejä. Eniten löytyi mustaa ja punaista, jonka lisäksi sitten asunnossa oli pastelliväreistä yksityiskohtia. Tuolloin se näytti omaan silmään ihan täydelliseltä ja tykkäsin. Nyt musta tuntuu että mielipide on muuttunut aivan täysin. Haluaisin asunnon, jossa olisi suurin osa asioista harmaata ja valkoista. Sitten pieniä yksityiskohtia löytyisi vaikka pastelliväreillä. Sellaista asuntoa olisi helppo uudistaa eri väreillä, kun suuremmat ja kalliimmat huonekalut olisivat neutraaleissa väreissä, joiden kanssa sopii sama millainen väri, jota voi tuoda pienillä yksityiskohdilla.
Tässä pari kuvakollaasia itse sisustamistani kämpästä ja huoneesta. Huone on siis kotona ja asunto on entinen asuntoni Haapavedellä.

                                      Sitten loppuun kuvasaalista viime päiviltä!

Bussissa matkalla Karstulasta kotiin.

Bussissa matkalla Karstulasta kotiin.