Elämä on, juu mä huomaan

Pahoillani olen, vähän postaustaukoa ollut, ja/tai sisältö ollut melko kuvavaltaista ja yksinkertaista.
Syynä siihen se, että tällä hetkellä omassa elämässä paljon asioita jotka vie voimia ja siitä syystä myös koirat ottaa päähän. Jokainen jomman kumman pienikin päähänpisto, Yemin murkkuilut tms saa itkuraivarit mussa aikaan, eikä tosiaan tule uutena ajatuksena että noista jopa luopuisin. Juu ei, en ole todellakaan luopumassa, mutta tässä viime aikoina käynyt moneen otteeseen mielessä kun kyyneleitä valuttanut piskien takia.

Ps ja varoitus kamala ongelmista purkautumispostaus!

Aloitetaan vaikka siitä, että Wandan eroahdistus (naapureiden tiedosta) on pahentunut. Turhaa haukkumista ilmenee kuulemma myös silloin kun Yem on sen kanssa ja vaikka olisin poissa kotoa pari tuntia. Viime viikolla kävin tunnin jumpalla niin postilaatikosta oli tipahtanut lappu: "Koira haukkunut koko ajan. Eläinrääkkäystä?" ..... Tuo kyllä sai suuria jos pieniä tunnetiloja mussa aikaan, että ihan eläinrääkkäystä! Nooh huomaa ainakin ettei aivan koiraihmisestä kyse, joka tuon lapun on tekaissut.. Enemmän sen kokisin eläinrääkkäykseksi, jos mun täytyy olla koiran kanssa 24/7, jolloin en pääse sille edes vaikka ruokaa ostamaan. -.-

Kuva Tumblr.com

Sitten juu oltiin tällä viikolla maanantaista keskiviikkoon Karstulassa kaverin luona. Koirat tottakai messissä! Siellä ne sai maalla juosta kyllikseen ja leikkikavereitakin löytyi cavalierista cockerspanieliin. Keskiviikkona sitten tultiin bussilla Kokkolaan. Parin tunnin bussimatka oli siis ja tosi nätisti molemmat oli. Wanda nukkui jaloissa ja Yem pomppi lattian ja penkin väliä vähän rauhattomana, mutta kuitenkin tosi nätisti siihen ajateltuna, että kolmas bussimatka kyseessä, tilaa oli vähän ja energiaa paljon. Samana iltana sitten heti kun kotiin päästiin, saapui naapuri oven taakse valittamaan kuinka mun koirat olisivat paskantaneet RAPPUKÄYTÄVÄÄN(?!).. Kovasti näyttelikin mulle kuinka alhaalta rapusta löytyi kasa, mutta voin aivan vannoa ettei se herranjumala ole mun koirista. Kyllähän mä nyt huomaisin jos nuo yhtäkkiä mun edessä kyykistyis paskalle.. Eipäs tuntunut naapuri sitä uskovan ja kovasti raivosi myös siitä että koirat olivat haukkuneet alkuviikon kokoajan, siinähän on hyvä huudella kun ei me oltu edes kotona koko alkuviikolla! Todella rasittava ämmä, ei siitäkään huolimatta lopettanut syyttelyä että ei me täällä olla oltu.. Tässä sitten voisi jotakin isännöitsijän soittoa odotella, luultavasti ei auta sanomiset siitä paskakasastakaan, kun ainoat koirat mulla tässä rapussa.. Mutta kun ääääh ei se ole noilta tullut! Ja haukkumisesta varmasti myös tulee sanomista, tässä nyt oon loppuviikon ollut koirien kanssa ihan 24/7 varoitusten ja häädön pelossa, ja pää hajoaa aivan totaalisesti kohta. Tuntuu että nuo koirat estää multa normaalin elämän. Tai siis Wanda, sehän täällä yksin jäädessään haukkuu.. Tuo siis yksi suuri syy, miksi vihaan noita piskejä tällä hetkellä ja olisin valmis luopumaan niistä heti. Mulla ei ole mitään omaa elämää eikä mahdollisuuttakaan sellaiseen, kun en pysty MIHINKÄÄN lähteä kavereita kattomaan, ilman että saan pelätä mitä Wanda tuhoaa ja mitä naapurit ajattelee kun se haukkuu ja koska tulee varotus.. Pakko keksiä tähän jotakin, mutta tiedäppä sitte mitä..

Eikä nämä negatiiviset asiat tähän lopu! Yemillä murkkuikä painaa kovasti päälle, eikä se jaksa enää käyttää ollenkaan korviaan.. Aina vapaana ollessaan lähtee omille teille, kuten eilen lähti jahtaamaan sorsia ja juoksi puoliksi sulan suntin (ns joki) yli! Siellä se sitten jahtas hirveetä sorsaparvea kun mä sain varmaan 5min karjua toisella puolella sunttia sitä takasi.. Remmilenkit myös ihan kamalia nykyään, Wanda vetää johonki ojaan hajujen perässä ja Yem porskuttaa veturina eteenpäin mitään siitä piittaamatta, että remmissä ei sais vetää.. Tuntuu mahottomalta ajatukselta käyttää noita kahestaan, menee vaan ihan järki ja rupeen raivoomaan ja itkemään ja koko päivä pilalla. Okei osaa ne olla välillä ihan nätistikki, mutta niitä hetkiä vaan on niin vaikee muistella ton rinnalla, kuinka paljo ne vaan perseilee. Yks ihan loistava juttu kuitenki, kumpikaan ei hauku enää toisille koirille! Ellei me sitten pysähdytä jonkun koiran eteen, kun vaikka juttelen ihmiselle jotaki. Silloin molemmat pikkuhiljaa päästelee haukahduksia. Mutta sen eteen en ole nyt jaksanut vielä tehä mitään, kun noita tilanteita niin vähän tulee.

Jooh en tiiä, koitan päivä kerrallaan selvitä eteenpäin noiden idioottien kanssa ja koittaa kestää niitä.. Ehkä se tästä helpottuis, jos vaan saisin Wandan yksinolon onnistumaan, että saisin itelleni muutakin elämää kuin kotona koirien kanssa lagaamisen. Se mua eniten tässä tappaa. Ja tosiaan, huomenna alkaa koulu (Olen ollut etätehtävillä reilun kuukauden) ja työhaastatteluunki tiistaina pitäis mennä, jolloin mulla saattais alkaa pari kertaa viikossa työt iltasin.. Miten ihmeessä mä jaan mun iltapäivien vapaa-ajan koirien, työn ja kuntosalin kesken?! Koulussakin menee melkein joka päivä sinne 16.30 asti.. Ja tosiaan, voin kuvitella kuinka paljon tuo koulu taas aiheuttaa stressiä, kun jos Wanda jatkaa haukkumistaan ja naapurit valittaa ja isännöitsijä soittelee yms...

Olispa Jani täällä! Sen kanssa kaikki tuntuu vaan niin onnelliselta ja elämä toimii täydellisesti ja kaikki on hyvin. Koirat tottelee sitä ja kumpikaan ei perseile ja kaikki onnistuu! Jesjes enää 4päivää niin perjantai ja se tuleekin Kokkolaan ja enää vuosi niin kokonaisesti! Se on vaan ainoa ihminen jonka seurassa voin olla oma itteni ja joka saa mut aidosti hyvälle tuulelle ja onnelliseks! Jotaki positiivistaki munki mielessä. :-D

Mutta enpäs keksi nyt muuta sanottavaa, sainpahan purettua ajatuksiani edes vähän. Ei ehkä mikään parhaimmasta päästä oleva postaus, mutta mun blogi, kirjotan mitä päässä liikkuu, lukekoot ken tahtoo. :-D