sunnuntai 19. syyskuuta 2010

demonikoira

Ääh en enää jaksa tuota verihurttaa. >.< Toisinaan Wanda on kuin enkeli, tottelee jokaista käskyä ja tekee oikeesti kaiken ihan täydellisesti, mutta sitte on myös niitä päiviä (kuten eilinen), jolloin se ei kuuntele yhtään mitään mitä sille sanoo. Oltiin kaverin kanssa pellolla koirienkans, Wanda ei tullut kertaakaan käskystä luokse, juoksi vaan ympäri peltoa, eikä ees vilkassut kun karjuin naama punasena. Sitten kun koirat oli pakko saada kiinni ja Wanda juoksi ohitseni, tarrasin siitä kiinni, se kävi äristen ja muristen puremaan kättäni ja nyt on sitten käsi _taas_ ihan naarmuilla. Voi kun mukava tuo koira<3 Sinä iltana en sitten enää vienytkään sitä ulos, sai äiti hoitaa loput. Fannyn kanssa kyllä mentiin juoksenteleen pelloille, se sentäs on semmonen täydellinen, kun kuulee oman nimensä, on jo salamana vierellä. En tajua miten koira voi muuttua niin paljon vapaana! Remmissä Fanny rähisee jokaiselle liikkuvalle oliolle, ja vetää ittensä hengiltä eikä kuuntele yhtään mitään, mutta annas kun otat hihnan irti, niin kuiskauksenkin se kuulee, eikä edes rähise kellekkään! Ehkä Fanny on vaan luotu vapaana kulkemaan.. :-D
Wandalla on muuten katkennut toinen ylähammas, ties mitä repinyt.. Onneksi oli maitohammas, eihän nuo kunnon hampaat edes katkeile. Ja toivottavasti lähtee ihan normaalisti sitten irti kokonaan..
Soitettiin muuten läskipään kasvattajallekkin tässä yks pv, ja kyseltiin emän rotuja, ja karhukoiraahan ei (edelleenkään) tästä pennusta löydy, mutta emä on siis puhdas lapinporokoira ilman papereita, eikä lapinporokoiran ja suomenlapinkoiran sekoitus. Alkuun olimme siis saaneet väärinkäsityksen emän roduista. (: Ja isällä on luultavasti paperit, ja selvitämme tässä lähiaikoina virallisen nimen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti