ja lumi se lentää ja pakkanen paukkaa

Ihan alkuun mun on pakko hehkuttaa, Vili pissasi eilen illalla niin että kunnon lorina kuului!! ;-) Eli enää ei mennä pikkupissoilla useasti päivässä, vaan aivan normaalisit sai pissattua. Royal Caninin liuotusruokaahan tuo on nyt syönyt ja tilaukseen laitoin Spesificin liuotusruokaa, kun RC ei merkkinä ole mikään suosikkini. Ehkäpä siellä sitten on ollut sellaisia virtsakiviä, joita ei ole nähty pissanäytteessä, mutta nekin on tainneet aika hyvin alkaa liuottumaan ruoan ansiota! Meillä oli suunnitelmissa käydä uudelleen paremmalla klinikalla röntgenissä/ultraamassa Vilin rakko, jos saataisiin selville syytä tukoksiin, mutta taidamme jättää sen väliin. Kun tuohon toimenpiteeseen Vili pitäisi mahdollisesti rauhoittaa ja sitä en todellakaan halua.

En ole tainnut aikaisemmin edes mainita, että kaapattiin pari viikkoa sitten Kokkolasta äidiltä meidän mukaan Vilille kaveriksi Pablo-kissa! Nuohan tunsivat jo toisensa ja tulevat mainiosti toimeen. Pablo on vähän arempi, mutta kovasti yritetään saada kissasta yhtä sosiaalista kuin Vilistä.

Voisin myös vähän hehkutella minun ja Yemin agilitytreenejä. Tuolla piskillä on ollut pahana ongelmana treeneissä ns henkisesti väsyminen ja sitä mukaan keskittyminen on herpaantunut. Viime maanantaina kuitenkin neiti keskittyi niin hyvin ja saatiin suoritettua jokainen radalla ollut este ilman väsymistä ja turhaantumista! Kepeillä ollaan aloitettu kuudella kepillä ja ohjureilla ja viime kerralla saatiin ottaa jo kaksi ohjuria pois kun meni niin hyvin. :-) Hyvä meidän hössöttäjäneiti!



Meillekin satoi ensilumi eilen! Postauksen kuvissa se oli ehtinyt kyllä jo vähän sulaa. Onneksi uutta tuli tänään! Mutta niin mehän päätettiin sitten eilen melkein koko perheen voimin lähteä nauttimaan tästä hauskasta asiasta, kissat vain jätettiin nauttimaan lämpimästä kodista ja muut siirryttiin kylmän ilman armoille. Yemillä tuttuun tapaan oli älyttömästi energiaa ja alkuun korvat meni pois päältä pariinkin otteeseen. Meitä myös tuli häiritsemään vapaana juokseva japaninpystykorva, jonka sitten nappasin kiinni ja odotin omistajaa joka juoksi jo meitä kohti. Tilanne oli kyllä melko outo, omistaja otti koiran minulta mitään sanomatta ja jäi seisomaan viereemme. Yritti myös päästää koiraa Wandan luo, mutta siinä vaiheessa sanoin jo että pidähän koira kauempana näistä, kun meillä ei ole tapana tutustua hihnassa. Iltapissalla sitten kun tuli vastaan koira, Wanda veti hirveän haukkushown.. Tuo on niin tuttua nykyään siltä, jos kerran vahingossakaan toinen koira pääsee iholle kun Wanda on hihnassa, sen jälkeen ohitukset on kamalia! Nyt todennäköisesti viikko menee taas räksyttäen ja kiskoen. Yeminkin ohitukset ovat nykyään kahdella jalalla loikkimista ja välillä (harvoin) haukahtelemista, mutta sen pistän murkkuiän piikkiin joka tätä neitiä on riivannut jo ainakin parisen viikkoa.


Kuvat räpsitty eiliseltä, suurin osa käsittelemättömiä ja epämääräisiä. Jostain syystä en saanut millään onnistuneita kuvia vaikka minkälaista asetusta yritin. Oli varmaan liian hämärää jo ja akku oli loppumassa, joten tarkennus kettuili. Mutta ei nyt tarkastella sitä laatua! :-D