keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt


Jostain syystä en ole löytänyt millään viime aikoina aikaa blogille! Kuvia on tullut pariin kertaan räpsittyä, mutta nekin ovat jääneet vain kameran kätköihin tai joskus jopa päässeet koneelle asti, mutta käsittelemättöminä.

Meidän arki on lähtenyt erittäin mallikkaasti rullaamaan! Koirat ovat kotiutuneet mainiosti Ylivieskaan ja yksinolot jossa aiemmin oli ongelmaa, sujuvat nyt mainiosti. Aiemmin mainitsinkin sitruunapannasta jonka hankimme, se on toiminut erittäin hyvin. Molemmat koirat ovat tosi rentoja kun tullaan kotiin, eikä merkkiäkään ahdistuneisuudesta. Ja naapurit kiittää.

Vielä olisi harjoittelemista Wandan kanssa sen kokonaan yksin oloissa. Yemin kanssa homma toimii, mutta yksin ahdistuu. Luultavasti pienissä pätkissä pitäisi harjoitella.




Ensi viikolla meillä alkaa agility Yemin kanssa! Treenit on kaksi kertaa viikossa, saa nähdä mitä siitä tulee tuon aikapommin kanssa. Nyt vasta viime päivinä olen huomannut, kuinka aktiivinen koira Yem oikeasti on. Aiemmin jo ollaan liikuttu tosi paljon vaikkei koirat ole sitä vaatineetkaan, mutta nyt jo tuo tosi paljon on liian vähän! Tai siltä ainakin tuntuu. Hihnakäyttäytymisessä näkyy tuo liikaenergia, helposti menee vetämiseksi ja ympäriinsä poukkoilemiseksi. Onneksi kuitenkin melkein joka iltapäivä/ilta käydään tekemässä jotakin enemmän rasittavaa, ja koirat rauhoittuu. Tai no siis Yem, Wandalle riittää vaikka sohvalla löhöily....


Tänään ollaan ehditty Mustiin&Mirriinkin nokkamme tunkea..! Mukaan lähti Topcanisin vetovaljaat Yemille ja hihnanjakaja. Tarkoitus olisi jo tänään pukea nuo vetovaljaat Yeiskulle ja koittaa pienellä painolla aloittaa vedätystä. Ajan mittaan sitten suurempiin painoihin. Lenkeillä olisi tarkoitus muistaa hokea koiralle suuntia ja seiskäskyä tehostaa. Ehkä meidänkin vauvasta tulee joku päivä kunnon vetokoira! ;-) Tuo hihnanjakaja on taas aivan mainio keksintö näille rakeille, meinaa Yemillä ja Wandalla on tapana kävellä aina toinen toisella puolella tietä ja toinen toisella... Tottakai vedän ne aina väkisin samaan paikkaan, mutta aina ne yrittää vängätä eri puolille. Varsinkin juoksulenkeillä tuo hihnanjakaja on varmasti todella kätevä, päästään helpommin eteenpäin!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti