Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt

Jostain syystä en ole löytänyt millään viime aikoina aikaa blogille! Kuvia on tullut pariin kertaan räpsittyä, mutta nekin ovat jääneet vain kameran kätköihin tai joskus jopa päässeet koneelle asti, mutta käsittelemättöminä.

Meidän arki on lähtenyt erittäin mallikkaasti rullaamaan! Koirat ovat kotiutuneet mainiosti Ylivieskaan ja yksinolot jossa aiemmin oli ongelmaa, sujuvat nyt mainiosti. Aiemmin mainitsinkin sitruunapannasta jonka hankimme, se on toiminut erittäin hyvin. Molemmat koirat ovat tosi rentoja kun tullaan kotiin, eikä merkkiäkään ahdistuneisuudesta. Ja naapurit kiittää.

Vielä olisi harjoittelemista Wandan kanssa sen kokonaan yksin oloissa. Yemin kanssa homma toimii, mutta yksin ahdistuu. Luultavasti pienissä pätkissä pitäisi harjoitella.

Ensi viikolla meillä alkaa agility Yemin kanssa! Treenit on kaksi kertaa viikossa, saa nähdä mitä siitä tulee tuon aikapommin kanssa. Nyt vasta viime päivinä olen huomannut, kuinka aktiivinen koira Yem oikeasti on. Aiemmin jo ollaan liikuttu tosi paljon vaikkei koirat ole sitä vaatineetkaan, mutta nyt jo tuo tosi paljon on liian vähän! Tai siltä ainakin tuntuu. Hihnakäyttäytymisessä näkyy tuo liikaenergia, helposti menee vetämiseksi ja ympäriinsä poukkoilemiseksi. Onneksi kuitenkin melkein joka iltapäivä/ilta käydään tekemässä jotakin enemmän rasittavaa, ja koirat rauhoittuu. Tai no siis Yem, Wandalle riittää vaikka sohvalla löhöily....

Tänään ollaan ehditty Mustiin&Mirriinkin nokkamme tunkea..! Mukaan lähti Topcanisin vetovaljaat Yemille ja hihnanjakaja. Tarkoitus olisi jo tänään pukea nuo vetovaljaat Yeiskulle ja koittaa pienellä painolla aloittaa vedätystä. Ajan mittaan sitten suurempiin painoihin. Lenkeillä olisi tarkoitus muistaa hokea koiralle suuntia ja seiskäskyä tehostaa. Ehkä meidänkin vauvasta tulee joku päivä kunnon vetokoira! ;-) Tuo hihnanjakaja on taas aivan mainio keksintö näille rakeille, meinaa Yemillä ja Wandalla on tapana kävellä aina toinen toisella puolella tietä ja toinen toisella... Tottakai vedän ne aina väkisin samaan paikkaan, mutta aina ne yrittää vängätä eri puolille. Varsinkin juoksulenkeillä tuo hihnanjakaja on varmasti todella kätevä, päästään helpommin eteenpäin!

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain..

Yem yks vee! 57cm 21kg.

 

.. Ja paljon onnea vaan!

Home sweet home

Uuden ärsyttävän windows 8 koneen takia kuvia ei ole käsitelty millään tavalla, kärsikää.
Ainiin, älkää välittäkö verhoviritelmistä, kaikki oli liian lyhyitä tähän kotiin eikä olla ehditty vielä uusille verho-ostoksille.

Btw, huomatkaa suurimmassa osassa kuvista huomionkipeä Yemskumme, tai siis osa siitä.

Ja niin olit kaikki mitä halusin

Hups, löysin koneen kätköistä pari viikkoa sitten räpsittyjä kuvia. En kuitenkaan ole aikaisemmin ehtinyt edes käydä läpi niitä. No, nyt löytyi hyvä hetki sillekin. Mukana myös Yemin 11kk rakennekuva.
ps laadusta ei puhuta.

Ei nyt enää saa pysähtyä taakse katsomaan

Huh, onpas jännää palata taas istumaan tietokoneen eteen ja rustaamaan postausta! Muuton takia on ollut niin paljon tekemistä, muistettavaa ja myös nukkuakin on pitänyt ehtiä. En ole kameraan koskenut ollenkaan vielä täällä Ylivieskassa, kunhan kännykällä yrittänyt jotain settiä räpsiä blogin puolelle.

Me siis tosiaan muutettiin 1.9 Kokkolasta tänne Ylivieskaan ja nyt asutaankin Janin kanssa yhdessä, ei erikseen! Uusien maisemien, työharjoittelupaikan ja ihmisten lisäksi myös uutta on Janin kanssa saman katon alla asuminen. Onneksi meillä kuitenkin on jonkun aikaa jo takana yhteistä elämää ja ollaan enemmän ja vähemmän oleskeltu kuin paita ja peppu neljän seinän sisällä, eli tällainen yhdessä asuminen ei tullut suurena muutoksena ja hyvin on onnistunut, tottakai!

En malta millään odottaa että jaksan kaivaa kamerani ja kuvata tätä kotia tänne blogiin, sitä ennen pitää kyllä saada paikat kuntoon, jotta kehtaa kuvia edes ottaa. Ihan kivasti ollaan saatu jo tavaroita paikoilleen ja alkaa näyttämään jo kodilta, mutta esimerkiksi olohuoneessa on vielä aivan liian tyhjää. Suunnitelmissa olisi löytää joku kiva lipasto, myös makuuhuoneeseen. Myös Vilille olisi kiva saada joku kiipeily/raapimispuu, vanhalta ukolta kuitenkin löytyy vielä niin paljon energiaa, että varmasti sellaisesta olisi iloa.

 Meillähän nyt on kuin onkin molemmat koirat mukana! Saatiin tästä asunnosta myös eteisestä muunneltua koirille hyvä yksinolotila. Kaikki ovet saa kiinni, joten tila ei ole kovin suuri, mutta kuitenkin ihan sopiva. Alkuviikosta kun muutettiin, Wanda aloitti ahkeran haukkumisen taas, mutta kuitenkin vähemmissä määrin kuin mitä se joskus on ollut. Äänityksistä huomattiin haukkumisen olevan turhaa, ei todellakaan ahdistushaukkua. Tähän ratkaisuksi päätettiin hankkia sitruunapanta, ja se toimi. Wanda ei ole sen jälkeen pihahtanutkaan yksinoloaikana, eikä ole merkkiäkään ahdistuneisuudesta kun tullaan kotiin! :-)



Arkipäivän normaali yksinoloaikakin on vain kuusi tuntia korkeintaan, koska olen sellaisia päiviä työharjoittelussa, ja välillä Janikin on minua ennen kotona, joten tuokaan tuntimäärä ei välttämättä aina tule täyteen. Kaiken lisäksi tästä lähiympäristöstä löytyy aivan mahtavat lenkkeilyreitit, on metsäpolkua, peltoa, luontopolkua, pururataa. Keittiön ikkunastakin näkyy kiva hiekkapolku puiden ja puron kera, jossa koirat voi käyttää aamupissalla.

Myös koirien harrastuspuolella on tapahtunut, ilmoitin Yemin aiemmin mainitsemalle agilityn alkeiskurssille. Vielä en ole löytänyt Wandalle hyvää tokoryhmää, täällä ne ovat niin harvassa ja hinnat taivaissa.. Eli kotitokoiluilla jatketaan vielä Wandan suhteen.

Olen kyllä mahdottoman ylpeä itsestäni, sain jopa näin paljon tekstiä aikaan! Mutta näin vähän sairaana, kuumeen noustessa ei tee mieli heilua ja hosua ja siksi onkin aikaa istahtaa koneen eteen. Nyt sitten voin taas rennosti hetken löysäillä tuntematta syyllisyyttä blogin hiljaiselosta. :-D Vaikka voi olla, että jos enemmän tästä sairaaksi tulen, vietän vielä enemmän aikaa tietokoneen kanssa ja ehkä kuviakin saan aikaiseksi räpsiä.

Ikävä tätä pientä sekasortokotia!

Tytöillä vähän laajemmat maisemat uudelta parvekkeelta.