Sä kuuntelit mun juttuja, sä kuuntelit niitä todella

Mun höpötykset voi olla vähän tylsiä tähän aikaan elämästä, tai no miten sen nyt ottaa. Kaikki asiat rullaa eteenpäin niin positiivisissa merkeissä, ettei mitään jännittävää draamaa oikein tapahdu.

Meillä on nyt asunto, muutto mahdollisesti 31.8-1.9. Vuokrasopparit käytiin tänään allekirjoittamassa! Taisinkin mainita tästä kyseisestä asunnosta viime postauksessa, 64neliöinen kerrostalokaksio lasitetulla parvekkeella seitsemännessä kerroksessa! Koko kämppä taisi olla muuten rempattu, paitsi kylpyhuone. Asunto todellakin oli hieno ja juuri sellainen missä minä haluan asua! Ja niinhän me kohta asutaankin. Vielä pitäisi tehdä joitakin hankintoja, lipasto makkariin, yöpöydät, sängynpääty kasata, sohvapöytä olkkariin, verhot ynnä muuta! Keittiön pöytä ja tuolit on viikonlopun aikana nyt maalattu. Reissu IKEAANkin olisi tarkoitus saada tehtyä lähiaikoina. Voi että tämä sisustus on niin ihanaa! Mutta myös stressaavaa. Joskus aiemmin taisin höpistä täällä blogissakin, kuinka paljon mä rakastan sisustamista ja en malta odottaa muuttoa Janin kanssa yhteiseen kotiin. No nyt se toteutuu!

Yemin tassun haavakin on mennyt parempaan suuntaan, ainakin tavallaan. Haavasta ei tule verta, eikä siinä ole ns 'reikää' enää, mutta se repsottaa auki! Nyt olen pitänyt tassussa vain tossua varsinkin ulkona ja sisällä ilman tossuakin, kunhan kauluri on koiralla päässä ettei pääse nuolemaan haavaa. En tiedä, olisiko pitänyt kuitenkin pitää teippiä edelleen, että sen olisi saanut siistimmin menemään umpeen..





Koirat ovat olleet nyt päivittäin ainakin pienen hetken yksin. Välillä on hetkiä, jolloin ovat aivan hissukseen eikä haukahdustakaan ole tullut. Toisinaan taas nuo tappelee jostain puruluistaan ja saattaa äänille haukahdella, mutta sen sallin. Tilanne on kuitenkin ollut paljon pahempi joskus. Ainiin, ja kotiin tullessani molemmat yleensä vain venyttelevät ja jatkavat unia, eikä merkkiäkään ahdistuneisuudesta. Hyvä tytöt!

Tällä hetkellä tuntuu että koirien 'roolit' ovat kääntyneet päälaelleen, Wanda tuntuu olevan tosi tyytyväinen saamaansa huomioon, kun taas Yem yrittää kaikin keinoin saada huomiota ja olla se päätähti. Aikaisemmin oli toisinpäin, mutta tähänkin on ihan looginen syy. Ennen Wanda oli se ainoa koira ja sai kaiken huomion, kunnes Yem tuli ja jouduin jakaa antamani huomion. Sitten nyt kun Wanda on ollut äidillä ja Yem on saanut olla se ainoa koira, se on tottunut saamaan kaiken huomion ja nyt taas asiat muuttuu kun molemmat ovat täällä ja Yem joutuu jakamaan minun huomion Wandan kanssa.  Monimutkaisesti selitetty, mutta erittäin yksinkertainen asia. :-D Parempi näin päin, Yem on paljon sopeutuvampi ja ei niin herkkä koira kuin Wanda. Huomiota molemmat saavat kuitenkin saman verran, joten ehkä tasapaino kohta löydetään.

Postauksessa ei ole nyt yhtä kuvaa enempää kuvia, koska monen päivän yrityksestä huolimatta vanha koneromuni ja hidas nettini eivät halunneet ladata enempää kuvia.

Mutta niin, sanokaahan mielipiteenne tuosta haavasta, onko se ihan hyvin parantumassa, vai repsottaako liikaa auki? Mitä pitäisi tehdä, jos näyttää huonolta? Siitä ei kuitenkaan enää verta vuoda, koira ei arista tassua, eikä se haittaa lainkaan menoa.

Olen onnellinen, mitä sä luulit?

Voiko näin hyvää onnea matkassa edes olla? Ei ainakaan mun. No mutta, tämän olen ansainnut!
Tuntuu, että tässä viikon sisään on tullut niin suuria muutoksia ja asioita, etten pysy edes itse mukana. Mutta outoahan tässä on, että kaikki asiat ovat muuttuneet vain positiivisesti!
Voin vannoa, olen tällä hetkellä maailman onnellisin!



Lähdetään vaikka siitä, että sain koululta viime keskiviikon 'palaverissa' luvan olla koko kolmannen vuoden työharjottelussa. Eli Ylivieskaan muutto siltä osin onnistuu. Sitten Janin palaverissa viime torstaina sovittiin, että muutetaan heti kunhan löydetään asunto ja ainiin, Jani lomailee Kokkolassa joka viikonloppu joka toisen sijaan! Päätettiin luovuttaa tämä mun asunto pois, niin ei tarvitse elellä kahden kämpän välillä, sekin onnistuu. Perjantaina pistettiin asuntohakemus ja maanantaina soitin huvikseen kyselläkseni asuntoja, sehän varasi jo alustavasti meille 50m2 kaksion! Noh, mietittiin että ehkä se on liian pieni. Soitin uudelleen, ja nyt meille varattiin 57,5m2 kaksio! Sitä päästään katsomaan heti tänään. Mutta aamulla Jani sitten ilmoitti, että oli löytänyt pari ilmoitusta lisää asunnoista, minä sitten reippaana soittelin niihin. Vapaana olisi 64m2 2h+k lasitetulla parvekkeella ja täysin rempattuna! Ainiin, ja koira tervetullut! Sitä mahdollisesti myös tänään jo katsomaan.

Sitten ehkä paras uutinen omasta mielestäni, Wanda on ollut mun luona jo varmaan viikon verran. Yksinoloja on ollut erittäin paljon ja jokainen äänitetty. Parin tunnin aikana haukkumista kuului ehkä pari kertaa, rapun äänistä ilmoitettiin parilla haukulla ja nuo vähän 'tappeli' jostakin luusta. Yhtäkään kertaa Wanda ei ole haukkunut yhtä mittaisesti! Koirat on melko rauhallisen oloisia kun palataan kotiin, tottakai ne on iloisia, mutta Wanda ei näytä stressaantuneelta. Tällä hetkellä voisi näyttää vahvasti siltä, että Wanda lähtisi Ylivieskaan! Vielä pitää miettiä otanko sen riskin, että stressaan päivästä toiseen tuhoaako koira jotain, tai haukkuuko. Mutta saa nyt nähdä miten tältä osin homma etenee.

 

Ainiin, syksyllä alkaa myös agilitykurssit Ylivieskassa, alkeiskurssi ja möllikurssi. Yemin todennäköisesti ilmoitan alkeiskurssille. Sitten Wandalle olisi mahdollinen tuo möllikurssi, vaikka sen motivaatio agilityyn on ollut välillä täysi nolla, mutta yhden kurssin verran voitaisiin vielä yrittää, jos saisin koiran innostumaan. Jos siis se lähtee Ylivieskaan.

Yemin haava on ollut nyt ehkä ainoa murhe viime aikoina. Se ei millään ole meinannut umpeutua ja koira pomppii kohta seinille, kun ei ole päässyt juoksemaan. Viime yönä Yem myös päätti repiä kaikki teipit ja siteet tassustaan pois ja haava on sitten ollut aukinaisena ja koiran nuoltavana. Onneksi syötiin kuitenkin tuo antibioottikuuri ja tuo on kuitenkin jo umpeutumassa. Ehkä se pikkuhiljaa parantuisi!

Juopuneena Jumalat sun kohtalosi arpoivat

Pikku Yemppulista lihaskimpuksi!

7vk

9vk 33cm 5kg

11vk 36,5cm 7,5kg

12vk 38cm 7,5kg

14vk 40,5cm 8,7kg

15vk 42cm 9,5kg

4kk 45cm 10,2kg

5kk 48cm 11,4kg

6kk 50cm 12,3kg

7kk 53cm 14,8kg

8kk 54,5cm 17,3kg

9kk 55,5cm 19kg

9,3kk 56cm 20,9kg

Oletko vailla karvakaveria?

Päätinpä laittaa tännekkin ilmoituksen Fannista, myöskin siksi että voin linkkailla tätä joka paikkaan, kun näin pitkää ilmoitusta ei moneen paikkaan mahdu. Saa jakaa ja levittää tietoa Fannista! :-)

Fanni on juuri 6vuotta täyttänyt sekarotuinen vehnäterrierinarttu. Kokoa siis n. 50cm/20kg. Ulkonäöltä ja pääosin luonteeltakin ihan vehnäterrierin tapainen.
Fanni on äitini koira, mutta hän ei ole pärjännyt koiralle, joten siitä syystä etsii nyt omistajaa, joka olisi tasapainoinen, rauhallinen ja omaisi vahvan auktoriteetin. Sitä tämä koira tarvitsee.

Fanni on ollut koko elämänsä ajan pääosin terve, pari korvatulehdusta on sairastanut karvaisten luppakorvien takia, jotka tarvitsevatkin erityistä puhdistamista juuri pitkän karvan takia.

Sisäsiisti, erittäin rauhallinen sisällä. Ovikellolle haukkuu äidin luona, minun luona tuskin ollenkaan. Vieraita haluaisi aina innoissaan tervehtiä, innoissaan saattaa hyppiä. Muutenkin ihmisiä kohtaan tosi ystävällinen, mutta ulkona sitten epävarmempi/pelokkaampi. Remmissä Fanni on erittäin epävarma/pelokas, joka ilmenee kaikille haukkumisena. Erityisesti tämän takia koira tarvitsisi vahvan auktoriteettisen omistajan, ja myös sellaisen joka on halukas kouluttamaan tämän haukkumisen pois. Minun kanssa ihmiset ohitetaan hiljaa, mutta äitin kanssa joka ei ole henkisesti niin vahva, Fanni puolustaa häntä ja haukkuu.

Lapsista Fanni on saanut erittäin huonon kokemuksen pari vuotta sitten, joten mahdollisesti on hyvin epävarma niiden seurassa. Meillä itsellä ei ole lapsia, joten ei ole ollut sen enempää tekemisissä.
Yksinoloissa emme ole huomanneet mitään ongelmaa, eikä naapurit ole valittaneet että olisi haukkunut. (Rivitalossa asuu tällä hetkellä.) Ei tuhoa mitään. Fannia pystyy pitää helposti vapaana, ei lähde omille teille eikä edes kauaksi ihmisestä.

Hihnassa haukkuu toisille koirille, mutta silloinkin tulee toimeen minun omien koirien kanssa joihin on tutustunut hyvin. Vapaana ei ole lainkaan agressiivinen, on käytetty myös koirapuistossa. Ei kuitenkaan siedä toisia koiria aivan iholla (ärähtää varoitukseksi vain), ellei ole hyvin tutustunut toiseen koiraan.

Fanni on koira, joka kaipaa ihmisten rauhallista seuraa, liikuntaa ja mahdollisesti myös aktiviteettia. Fannin kanssa on kokeiltu tokoa ja jälkeä lähimetsässä. Koiralla on paljon miellyttämisenhalua ja tekemisenhalua. Ei kuitenkaan hypi seinille jos välillä on hölläilypäiviä. Oikealla koulutuksella koiralla on varmasti potentiaalia esim tokossa pidemmällekkin.

Tasapainoisella kodilla ja elämällä koiralta saa jo varmasti monta pientä ongelmaa pois. Tällaista kotia tällä hetkellä ei vain ole ollut mahdollisuutta tarjota koiralle ja ihmisten tasapainottomuus ja ahdistus on heijastunut koiraan.
Fanni voidaan ja mielellään annetaankin ensin koeajalle, jotta nähdään onnistuuko elämä sen kanssa. Myös jos myöhemmin ongelmia ilmenee, minä voin mahdollisesti ottaa koiran itselleni. Tämän hetkinen tilanne ei kuitenkaan sitä nyt salli.

Kysele rohkeasti niin kerron koirasta enemmän! Varaudu myös kertomaan itsestäsi ja kodista jota voisit tarjota, Fannia ei luovuteta ihan mihin tahansa. Koiralla on ongelmia (remmirähjäys suurimpana) jotka vaativat koulutusta ja uuden omistajan on sitouduttava kouluttamaan sitä. (Eri asia sitten maalla asuvat)
Koirasta pyydettäisiin 75e, varmistukseksi ettei hetken mielijohteesta mene kenellekkään.

Ota yhteyttä: salosen.janika@gmail.com tai kommentoi tähän postaukseen,
muista laittaa spostisi tai numerosi viestiisi!

Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan

Onpas Yemillä huonoa tuuria näin loppukesästä. Eilen sai lenkillä vasempaan takajalkaan haavan lasinsirusta, se on sitten varmaan kesän uinnitkin uitu. Haava näytti tosi pahalta eilen illalla, mutta tänään ei ollut enää niin syvä, vaikkakin alkoi märkiä ja verta tuli.

Nyt on kyllä pakko todeta, Kokkolassa ei ole kunnolla eläinlääkäreitä. Olen soitellut kaikki läpi, eikä kukaan vastannut. Toisen paikkakunnan eläinlääkäriltä sain kuitenkin hyvin neuvoja, mutta sekin on mahdottoman kaukana Kokkolasta ja muuttanut juuri vielä kauemmaksikin. Kokkolasta sitten yksi vastasi, mutta sehän puhui vain Englantia, eikä tajunnut edes mitä minä sille höpisin. Sanoi vain  "sovitaan aika puoli kaksikymmentä!". Luojan kiitos löysin vanhan vakioeläinlääkärimme numeron, joka vastasi!! Sanoi olevansa juuri kesälomalla, mutta lupasi auttaa kuitenkin. Puhelimitse neuvoi ottamaan antibiootin ja puhistamaan päivittäin haavaa. Tassussa pitäisi pitää pitävä tossu, taikka sitten kauluri kaulaan. Valitsin nyt kaulurin, koska en halua haavan mätivän.

Tänään on sitten haettu taas hyvällä summalla koiralle antibiootit, puhdistusainetta ja kauluri. Otin nyt siis sen riskin, että jos haava olisikin tarvittu tikata, sitä ei nyt tikata. Tuntui aivan idiootilta lähteä eläinlääkärille, joka ei edes puhu Suomea, ja tosiaan oli ainoa eläinlääkäri joka vastasi edes puhelimeen, tämän vanhan kesälomalla olevan lisäksi. Luultavasti takaisin oltaisiin tultu kolmijalkaisen koiran kanssa, kun en olisi osannut sanoa oikein, mikä koiraa edes vaivaa. Ei tuo haava kuitenkaan niin pahalta näyttänyt enää tänään, etteikö se voisi itsestään mennä umpeen.



Omana haasteena on koiran pääkopan pitäminen kasassa. Yem on tottunut liikkumaan niin paljon joka päivä, ettei tosiaan tule olemaan helppoa käydä vain nopeasti tien toisella puolella asioilla. Tassu kuitenkin on niin kipeä, että koira joutuu loikkia kolmella jalalla. Yritetään nyt leikkiä namipiilosta sisällä, treenailla vähän tokoa ja sen semmosta. Vaikka pahaa tekee katsoa koiraa, joka pyytää uimaan, metsään, heittelemään palloa, leikkimään kavereiden kanssa tms.

Eikä tunnu kivalta miettiä, että viaton eläin joutuu kärsiä ihmisten typeryydestä, mutta ehkä jätän tästä asiasta raivoamisen välistä, siitä on tullut jo ihan tarpeeksi valitettua ja mietittyä kuinka typerä olento ihminen on. Meistä jokaisen kuitenkin pitäisi automaattisesti tietää mikä on fiksua toimintaa ja mikä ei.

Onko muiden koirilla ollut lasinsiruista surua? Miten olette toimineet, onko haavat parantuneet itsestään jne?

Joko kuolema erottaa tai maailma tää loppuu itsestään

Ja niin se kesä meni. No onhan mulla vielä kolme viikkoa lomailua edessä, mutta Jania odottaa koulunpenkki huomenna, joten toisin sanoen kesä on kesäilty. Mahdollista myös, että bloggailtua tulee taas useammin.

Viimeisin viikko ollaan enemmän kuin paljon käyty palloilemassa metsissä ja Janin mökilläki tullut hengailtua. Yem on tällä kertaa päässyt melkein päivittäin uimaan ja siitäkös neiti on tykännyt. Saatiin myös vähän valaistusta syksyn suunnitelmiin, nimittäin me muutetaan Ylivieskaan! Janilla kun on vielä koulu sielläpäin kesken ja suunnitelma olisi toinen vuosi käydä siellä ja sitten yrittää viimeiseksi vuodeksi saada vaihto Kokkolaan. Mulle taas opettaja on höpissyt, että voisin suorittaa koulun työpainoitteisesti, etsisin siis työharjottelupaikan Ykasta. Ajateltiin, että pidetään ainakin näin alkuun molempia kämppiä, koska viikonloput ainakin alkuun ollaan Kokkolassa ja mahdollista että joudun käydä tenttimässä tms Kälviällä välillä päiviä.

Vihdoin saman katon alle tuon apinan kanssa! Mulla vaan on nyt jo niin kamala sisustushinku, etten varmasti pysy housuissani siihen asti, ettäkö kämppä edes löytyisi. Ja sitten vielä, kun ei kannata tuon Ylivieskan kämpän mukaan ostella hirveesti mitään, kun ei me siellä asuta kuin ensi toukokuuhun.. Oivoi, tulee olemaan rankkaa pidätellä tätä sisustuskuumetta, kun huomaamatta aina eksyy mm. Ikean sivuille..

Vähän myös mietittiin tuota Wandan kohtaloa, se luultavasti tulee nyt asumaan äidin luona kevääseen asti. En usko, että otan sitä edes Ylivieskaan stressaamaan taas uutta ympäristöä ja kotia. Wanda on vaan niin herkkä koira, että nämä kaikki viime vuoden muutokset on ollut sille ihan liikaa. Näin minä perustelisin tuon eroahdistuksen ja tasapainottomuuden täällä. Äidin luona se on niin mahottoman iloisen ja tasapainoisen näköinen piski, onhan se kuitenkin sen pentuajan koti, jossa on viettänyt elämänsä aikana enemmän ja vähemmän aikaa. Yritetään sitten keväällä kun Kokkolaan tullaan, asteittain pikkuhiljaa antaa sen tutustua uuteen kotiin ja saada se tottumaan siihen ympäristöön missä me asutaan, josko sitten saisin neidin taas omaan kainaloon.



Erittäin vaikea päätös jo olla pieniä pätkiä erossa Wandasta, se on kuitenkin se koira, joka tuli juuri Wilman kuoleman jälkeen ja joka oli tukena koko perhekodissa asumisen ajan ja muutkin vaikeat ajat, jonka kanssa tuli koettua ekat mätsärit, tokoilut yms. Haluan kuitenkin ajatella koiran parasta, joka ei todellakaan tunnu olevan mun luona asuminen, kun sitä sen ahdistusta seuraa vierestä. Ja myös naapureita on pakko ajatella, ymmärrän kyllä ettei ole mukavaa jos koira haukkuu päivät pitkät. Wanda on myös osasyy, miksi mun koulu ei ole onnistunut ehkä niin kuin olisi pitänyt. Todella hankalaa lähteä aamuisin moneksi tunniksi kouluun, kun saa miettiä mitä se tällä kertaa siellä tuhoaa ja kuinka monta valitusviestiä tippunut postilaatikosta.



Tuntuu, että suuri taakka pudonnut harteilta nyt kun Wanda on äidillä. Voin itse mennä ja olla miten haluan, eikä tarvitse kokoajan stressata. Ei myöskään tarvitse olla vihasuhteessa naapurien kanssa, eikä masentua kun ei tulosta näy eroahdistuksen suhteen. Myös koulussa voi käydä ilman kamalaa stressiä. Toisaalta, mietin myös itseni luovuttajana ja se ajatus pyörii välillä ahkerasti päässä. Mietin mitä ihmiset ajattelee, sain pennun ja hylkäsin vanhan koiran. Vaikka ei se niin mennyt eikä mene. Joskus on vain pakko tehdä tiettyjä päätöksiä, jotta oma järki pysyy päässä ja koiralla on hyvä olla. Nyt täytyy vain saada koulu käytyä ja oma mieli kunnossa. Sanokoot muut mitä lystää, sama se olla koiran hylkääjä tai mitä lie, mutta tämä on paras vaihtoehto Wandalle ja mulle tällä hetkellä.

'Oot mun tyttö älä pelkää kyl me vielä nähdään!'