Tee se jo tänään, tee jotakin mahdotonta

Musta on näköjään tullut joku syvällisten asioiden pohtija!
Tänään vuorostaan mietin, miksi ihmisten pitää olla niin ilkeitä toisilleen? Miksi täytyy aivan tahallaan nälviä, ilkkua, väitellä, valittaa, viilata pilkkua, haukkua? Saako joku oikeasti siitä jotain mielihyvää? Eikö jokainen voisi mennä vähän itseensä, miettiä kuinka pahalta se tuntuu kun joku sanoo ilkeästi. Jokaisella meistä kuitenkin on ollut joskus ylimääräistä surua siitä, kun joku on idioottina huudellut jotain ilkeää tai vaikka vain ajattelemattomasti heittänyt jonkun tyhmän vitsin. Niin miksi sitten pitää tuottaa toisille lisää surua elämään? Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, niin vahvoja persoonia, ettäkö osaisivat päästää asian samantien toisesta korvasta ulos. Ainakaan minä en osaa. Meillä jokaisella elämässä on takuulla tarpeeksi murheita ja asioita mietittävänä, ettäkö tarvittaisiin vielä lisää surua toisten ajattelemattomista paskapuheista, huuteluista.

Myönnän, olen ollut itsekin joskus kova murkkuikäinen teini josta oli tosi coolia kiusata ja haukkua ja huudella ties mitä idioottia. Mutta siitä täytyy päästä yli ja kyllähän mä pääsinkin. Hävettää miten idiootti olen ollut. Anteeksi te kaikki joille olen ollut ilkeä, kiusannut, huudellut paskaa tms. Tiedän ainakin yhden, joka jopa lukee blogiani. Olen pahoillani, olin idiootti. Silloin mulla taisi olla syynä saada toisten ihmisten hyväksyntä. Tottakai porukka kunnioittaa enemmän ihmistä, joka uskaltaa huudella mitä sylki suuhun tuo ja olla niin cool, että uskaltaa sanoa pahoja sanoja toiselle. Ehkä jopa kadehdin niitä joita kiusasin, ne uskalsivat olla reilusti omia itsejään välittämättä muiden katseista ja sanoista. Eikä niiden tarvinut kiusata ketään. Ne eivät koskaan sanoneet edes mulle mitään negatiivista. Miksi?! Olisin niin ansainnut sen.

Sitten on tullut törmättyä aivan liikaa aikuisiinkin, jotka kehtaavat väitellä kuin keskenkasvuiset teinit. Varsinkin koirapuolella näihin ihmisiin törmää liian usein. Se myötähäpeä, mitä tunnen tuollaisia ihmisiä kohtaan, on sanoinkuvaamaton. Eivätkö ne oikeasti tajua kuinka säälittäviä ja naurettavia ovat?! Ja aikuisista pitäisi ottaa mallia? HUHHUH. Netissä tulee aktiivisesti oltua samoissa keskusteluissa tällaisten ihmisten kanssa ja kyllä minä 18vuotias Janika saan todellakin hyvällä omallatunnolla sanoa, että olen erittäin ylpeä siitä kuinka hienosti osaan käyttäytyä ja keskustella asioista asiallisesti myös netissä, jossa voi huudella halutessaan mitä tahansa ilman kasvojakin.

Nykypäivänä netissä varsinkin, olen aina sen 'heikomman' puolella, vaikka en välttämättä olisi kaikesta samaa mieltä henkilön kanssa. Tuntuu pahalta, kun iso joukko ryhtyy ilkkumaan yhtä ihmistä ja valitettavan usein uppoaa henkilökohtaisuuksiin. Varsinkin jos joku ihminen on joskus käyttäytynyt idiootisti, huudellut tyhmiä, ollut lapsellinen tms, se leimataan heti asiallisessakin keskustelussa aivan tyhmäksi ja muut tulevat nälvimään, miksi ihminen edes kysyy näin tyhmiä. Mutta odotappas kun vaikka minä, jolla ei ole (tietääkseni) 'tyhmän' ihmisen mainetta, kysyy samaa asiaa niin vastaukset ovat paljon korkeampaa luokkaa. Onko pakko aina muistella menneitä? Onko oikeasti yhden ihmisen 'elämä' pilalla, jos joskus tekee jonkun virheen josta iso porukka tietää? Eikö niitä voi aikuismaisesti ja kypsästi unohtaa, jos huomaa oikeasti ettei ihminen ole enää niin 'tyhmä' kuin ennen?

Voisiko nyt meistä jokainen mennä hetkeksi vähän itseensä ja kurkata sinne peiliin minkälainen muumien haisuli sieltä kurkistaa ja pohtia, miten voisi muuttaa omaa käytöstään, jotta kaikilla olisi parempi olla tässä maailmassa? Me saataisiin maailmasta niin paljon parempi paikka ihan pienelläkin eleellä, mietitään hitusen verran kauemmin mitä suusta ulos päästetään. Ajatellaan muitakin kuin sitä omaa napaa. Kukaan meistä ei ole täällä maailmassa yksin, joten voitasiiinko elää sen mukaisesti? Pistetään ensimmäisenä omalle kohdalle, miltä tuntuisi jos joku sanoisi niin tai näin. Sitten vielä ajatellaan, voiko joku olla herkempi kuin toinen ottamaan itseensä asioita ja saada vitsinä tarkoitetutkin asiat kuulostamaan ilkeältä. Viimeisenä voitaisiin miettiä, onko ihan pakko heittää näin tyhmä vitsi (tai jopa muka totuus) suusta ulos. Ei se oikeasti ole mitään coolia, vaan tosi säälittävää.

Sitten vielä loppuun kuulumisia parilla lauseella, Wanda tuli tänään taas kotiin. Olisi aika kokeilla Digital Dogsitteriä.. Kunhan vain pääsen jyvälle mitenkä tuota käytetään. Tavoite olisi nyt jättää Wanda kokonaan kotiin, eikä enää antaa äidille. Mutta saa nähdä miten onnistuu, kuinka kauan kestää kun vihalappuja, isännöitsijän soittoja ja naapurien valituksia rupeaa satelemaan. Toivotaan parasta, pelätään pahinta!