ja elämä jatkuu loputtomasti niinkuin sade

Pieneltä postaustauolta uhkaavasti näytti tämä viikko. Mutta koitan nyt saada tärkeimpiä asioita päästä kirjoitettua.

Meillä on myös kasvettu isoksi, Yemillä nimittäin alkoi juoksut! Taitaa olla mulle isompi paikka kuin koiralle. melkein itkettää, miten mun vauvasta on yhtäkkiä kasvanut jo näin iso. Onneksi korvat pysyny ainakin tähän asti tallessa ja voin aivan huoletta pitää koiraa vapaana. Välillä toki vähän unohtuu elämän pelisäännöt, mutta sallin sen.

Tiistaina pyörähdettiin mätsäreissä Kokkolassa, tuloksin Wanda SIN2 ja Yem SIN2. En oikein itse edes ehtinyt päästä mätsäreiden tunnelmaan mukaan, koska jatkuvasti sain juosta kahden kehän väliä. Tapahtumassa oli siis kolme eri kehää ja kolme eri tuomaria, joten kaikki kehät alottivat samaan aikaan ja sain vaihdella kiireellä koiria. Wandalla oli taas arka päivä, se aivan hyppäsi tuomarin kosketusta karkuun ja lopulta makasi maassa peläten. Koitin parhaani mukaan tsempata koiraa, mutta eipä siitä ollut kovasti apua. Saatiin kuitenkin Wandan kanssa myös tsemppipalkinto arkuuden takia. :-)
Yeminkään menossa ei ollut kovasti kehumista, ilman korvia viiletti juostessa menemään, eikä seisominenkaan tuntunut kiinnostavan neitiä. Välillä meinasi itsellä pää räjähtää, kun koiraa ei pätkääkään kiinnostanut ja ei kehannu kovasti huudella kehässä. Voi olla että koiratkin reagoivat kiireeseen ja sen aiheuttamaan stressiin, kun ihan kirjaimellisesti jouduin juosta kehästä kehään. Mutta no, aina ei voi mennä hyvin! :-D 

Sitten vielä tapahtuman palkinnoista, vaikken niiden perään ole, silti olisi mukava saada jonkunlaista palkintoa kun sijoittuu. Yhteensä saatiin kolme ruusuketta, eli Yem sai yhden SIN2 sijasta, ja Wanda yhden SIN2 sijasta, plus yhden tsemppipalkintona. 

Viikolla käytiin myös uimassa hellepäivinä. Ensimmäistä kertaa päästiin yhtä aikaa Yemin kanssa uimaan. Yemihän oli aivan hämmästynyt, kun polskahdettiin Janin kanssa sen perässä veteen.

Eilen tuli kova ukkonen, josta Yem ei ollut moksiskaan alussa. Kuitenkin jyrinä yltyi niin kovaksi, että talo tärisi ja vaikka jokainen ikkuna ja ovi olisi ollut tiiviisti kiinni, jyrinä kuului mahdottoman kovana. Yem sitten säikähti kovastikin pari kertaa ja vietti loppu ukkosen ajan eteisessä metallihäkissään peloissaan läähättäen. Koitin tarjoilla koiralle kaikenlaista luuta ja herkkua ja lässyttää rennosti, mutta piski säikähti kuitenkin sen verran, ettei aivan heti päässyt yli. Toivotaan nyt ettei jäänyt traumoja.