Ei saa meistä luovuttaa yksikään

Eilistä voisin vähän selostaa tekstein ja kuvin. :-)


Me siis oltiin Ylivieskassa match showssa pyörähtämässä tyttöjen kanssa ja kannattava reissu olikin kaikin puolin! Lähdettiin siis Kokkolasta ennen yhtätoista aamulla ajelemaan Ylivieskaa kohti ja perillä oltiinkin sopivasti ennen kahtatoista, jolloin ilmoittautumiset alkaisi. Parempi oli tulla vähän aikaisemmin, sain rauhassa koirien kanssa jaloitella paikan päällä eikä ollut mikään kamala kiire.  Myös Jani ilmestyi paikalle (asuu siis Ylivieskassa) tsemppaamaan meitä. <3 br="">

Yemin vuoro isojen pentujen kehässä tuli ensin joka meni mainiosti. Yem esiintyi tosi hyvin ja saatiin punainen nauha. Sitten punaisten kehässä myös koira antoi kaikkensa ja punaisten ykkösiksi sijoituttiin! Melkein samantien alkoi isojen aikuisten kehä pyörimään ja sain aika lennosta vaihtaa koiraa. Tuossa kehässä oli mies tuomari ja vähän epäröin miten Wanda suhtautuu, nimittäin Oulaisten mätsäreiden miestuomari kopeloi koiraa niin kovasti, että koira säikähti ja sen jälkeen pelännyt hiukkasen miehiä ja naistuomareitakin. Ilmoitin sitten tälle tuomarille heti hänen lähestyessä meitä, että jos voisi olla varovainen Wandan kanssa, jotta saisi hyvän kokemuksen tuomarista. Mies oli ystävällinen ja koski koiraan tosi varovaisesti ja se olikin hyvä juttu. Wanda ei pelännyt lainkaan, ei aristellut tai yrittänyt väistää tuomarin kosketusta. JES! Sininen nauha kuitenkin saatiin, mutta sepä ei lainkaan haitannut, koska olin niin iloinen Wandan rohkeudesta.

Sitten Wandan sinisten kehää odotellessa, koira bongasi paikan päällä olevan minipossun... Siitäkös alkoi haukkuminen ja pomppiminen.. Olin jo aivan luovuttamasssa, että en helvetti soikoon lähe tällasen koiran kanssa kehään joka ei edes kuuntele mua pätkän vertaa. Tottakai kehän alkaessa, possu omistajineen päätti jäädä seuraamaan kehän laidalle. Alussa oli tosi hankala saada koira seisomaan, koska possu oli paljon kiinnostavampi. Kuitenkin haukkumisen koira lopetti ja juostessa suostui tulemaan mun mukana possun ohikin, vaikkakin katse lujittui possun kohdalla kovasti possuun eikä muhun.. Joka tapauksessa, sinisten kakkoseksi sijoituttiin! Vautsi, hyvä Wanda!!

Viimeisenä olikin biskehä, johon Yemin kanssa päästiin. Me nyt vedettiin niin ja näin tuo biskehä, varmaan kusi noussut niin paljon päähän, että kyllä tuo koira osaa vaikken mä siihen niin hirveesti panosta ja yritä kaikkeani saadakseni sitä menemään hienosti ja seisomaan hienosti. :-D Ja niinhän se menikin, bis3 sijalle päästiin, tai siis Yem pääsi! En ota nyt lainkaan kunniaa, että olisin hienosti koiran esittänyt, koska jostain syystä itse vain juoksutin lepposesti koiraa kehässä, enkä koittanutkaan saada sitä näyttämään parhaimmalta. :-D




 Olen niin ylpeä koirista ja erityisesti Wandasta joka tsemppasi niin hyvin miestuomarista ja possusta huolimatta. Palkinnoksi Yem sai pienen kankaisen kylmälaukun, karkkipussin, pari pientä luuta, kukkakimpun ja ruusukkeet. Wanda taas sai bullterrieri-kalenterin ja pari pientä luuta. Pakko sanoa, vaikken palkintojen perässä olekkaan, niin todella heikot palkinnot. Biskehästäkin Yemin kanssa saatiin vain kukkakimppu ja ruusuke.. Noh onneksi osallistumismaksu ei ollut kuutta euroa suurempi. :-)

Mätsäreiden jälkeen jäätiin vielä hengailemaan Ylivieskaan. Äiti ja sen mies kävivät kahdestaan syömässä ja riekkumassa koirien kanssa jossain Ylivieskan metsissä, kun minä ja Jani käytiin myös syömässä, hengailtiin kaupungissa ja Janin kaverilla.




Kerrassaan täydellinen päivä takana! Kiitos kaikille mukana enemmän tai vähemmän olleille. :-) Koirat myös kiittää ja kuittaa, kotimatka meni hiljaisissa ja rauhallisissa tunnelmissa.

Btw, Kaikki reippaasti ilmoittautumaan heinäkuussa Kokkolassa järjestettävään karhu- ja susitestiin! Katso ilmoitus tapahtumasta FACEBOOKISTA tai KOIRAT.COMISTA. 

Tämänhetkiset pokaalit ja ruusukkeet. (Wandan ja Yemin)

Bis3-sijan palkinto + ruusuke

Sin2-sijan palkinto + ruusuke

Pun1-sijan palkinto + ruusuke

Tänään ollaan enemmän ja vähemmän vain hengailtu. En jaksanut soitella minkäänlaista kyytiä mihinkään päin jotta koirat olisi päässeet juoksemaan vapaana, eikä tehnyt mieli lähteä vetämään parin tunnin remmilenkkiä liikennevalojen seassa, joten me tehtiin pieni remmilenkki ja käytiin läheisellä koulussa niin sanotusti treenailemassa. En tiedä, voiko meidän säätöä kutsua edes tuolla sanalla, mutta sitä se ainakin esitti. Tein suuren virheen ottaessani Yemin pallon edes mukaan ja vieläpä näyttäessäni sitä koiralle. Yemillä meni kaikenlainen keskittyminen ihan hukkateille ja sain kovasti käyttää ääntäni, jotta koira edes huomasi mut, eikä vain laukkuni johon pallon piilotin. Kuitenkin saatiin pientä treeniä Yemin kanssa seuraamisesta ja perusasennosta. Otettiin ihan pieniä pätkiä ja imutuksella. Ihan hyvin meni ja perusasentoakin koira alkaa hakemaan omatoimisesti. 

Wandan kanssa treenailtiin luoksaria, paikallaoloa, kaukokäskyjä ja vähän noutoa tuolla Yemin hullaannuttavalla kapistuksella. Aivan ihana oli välillä vaihtaa rauhalliseen ja keskittyvään piskiin Yemistä. Musta tuntuu että kun noita kahta koiraa treenaa vuorotellen, ei kyllästy kumpaankaan! Toinen on vietikäs, on täysillä mukana kunhan tietää missä on mukana. Kun taas toinen on rauhallinen, mietiskelevä, helppo nakkikoira.

Hei tytsyt, mamma on ylpeä! :-)