Aivojen ajatussolmu

Syystä ja toisesta pidin tänään taas vähän omaa lomaa koulusta. Tai no millon mä siellä olisin edes? Nooh lähettiin piskienkans jo ennen kymmentä kävelemään suntin rantaan. (tiedottomille tiedoksi: suntti on paskanen joki keskellä Kokkolan kaupunkia) Tarkotuksena oli siis saada jostaki jotaki kivoja kuvia. Suntin varrella menee siis hiekkapolut, jossa on ruohikkoaluetta ja penkkejä polkujen varrella. Eli siis ei oo aivan täynnä taloja yms. Sellanen kiva rauhapaikka siis kaupungin vieressä. Sieltä sainki sitte räpsästyä pari kivaa kuvaa penkeiltä ja puusillalta. Oisin varmaan enemmänki räpsinyt, mutta mua ahdisti ohi kulkevat tyypit. Enkä ees tiedä miksi, saan kai mä omaa elämääni elää ja kuvailla missä lystään. Mua vaan inhottaa, jos joku ihminen tuijottaa, kun mä asettelen koiria johonki ja keskityn täysillä valokuvaukseen. Tuntuu että ihmiset tai varsinki nuoret kattoo, että mitä helvettii toi tekee tähän aikaan täälä vaa räpsimässä kuvia, kun se vois nukkua tai olla jopa koulussa. Muttakun koulu ei vaan nyt kiinnosta, ja mä halusin välttämättä kuvaamaan sillon kun inspis iski. Ja mitä se niille kuuluu mitä mä teen. Emmä tiedä kuvittelenko mä vain että näin musta ajatellaan, vai ajatellaanko oikeasti. Mietin myös, miksen voi olla niinku muutki nuoret? Käydä normisti ahkerasti koulua ja no jos lintsaa ni käyttäis sen päivän ees hyväksee ja nukkuis pitkään, niinhän ne kaikki tekee. Miks mä en? Mikä mussa on vikana?

Musta tuntuu että mun elämällä ei oo ees mitään tulevaisuutta, tai suunnitelmia. En tee mitään, mikä veis mua eteenpäin. Koulussa ajattelin kyllä ruveta ens viikolla ihan tosissaan käymään ja no sehän mua sitte eteenpäin viekin, mutta muuten sit mä vaan hillun jossaki pusikoissa koirienkaa ja räpsin kuvia. Muutun varmaa kohta itekki koiraks. Okei en ihan, kyllä mä sit viikonloppusin vietän paljon aikaa kavereittenkaa, eli en kai mä ihan erakkona elä, kai? :-D Vaikee kuitenki lähtee kotoaki johonki, koska tuntuu pahalta jättää ees pariks tunniks nuo piskit kahestaan. Mietin aina, että mähän ne oon hankkinu ja haluan tarjota niille kaikista parasta. Tottakai ne pystyis täällä oleen yksin kauemminki ku pari tuntia, mutta miks turhaan koska mä pystyn aivan hyvin olla niiden kanssa, ja vähentää kavereittenkaa hengailusta. Vai meneekö se sittekää nii? Kai mullaki pitäs olla sitä omaa aikaa kavereille ja muualla olemiselle ku kotona? Kyllähän mä käynki viikollakin jossakin aina hillumassa vähä aikaa, mutta en pysty oleen sen kauempaa, enkä edes kovin montaa kertaa viikossa. Ihan vaan koirien takia. Onneks kavereita pyörii paljo täällä, ja on monta sellasta kaveria jonka kans voin koirienkans jotaki touhuta ja koirat messiin ottaa jos jonnekki meen niidenkans.

Oon varmaanki vaan miettiny aivan liikaa viime päivinä,mitä muut ihmiset musta ajattelee. Pitäis vaan mennä ja tehdä mitä haluaa, eikä ajatella että mitä nyt tuoki räkänokka mun menoista miettii. Eihän sitä voi sillä ajatuksella tehä sitten yhtikäs mitään. Koska ei niistä kukaan kuitenkaan loppupeleissä tiedä musta mitään, ettäkö ne vois ajatella musta ja mun tekemisistä edes mitään. Kuitenki sitä ajautuu miettimään välillä, että mitä muut ajattelee ja se onki varmin tapa tappaa kaikki varmuus itsestään. Mutta onneks ite oon aika vahva tyyppi saamaan ajatukseni kasaan, ja tappamaan nuo tunteet. Nytki vaan rohkeesti eteenpäin näyttämään idiootilta tuolla ihmisten ilmoilla! :---) Noniin näihin koira- ja kuvapostausten väliin tämmönen pieni ajatusten avautuminen syntyi, en kyllä tiedä onko tuossa tekstissä edes mitään järkeä, kuhan heitin kaikki aivosolujeni solmut tekstiksi.