maanantai chillailua

Huomasin tuossa lueskellessani vanhoja päivityksiä, että viimesen vuoden aikana päivittely on jäänyt TODELLA vähälle. Mietin että nyt parannan tapani ja yritän kerran viikossa ainakin kirjottaa jonku näkösen päivityksen! Jos ei tekstiä synny ni sitte kuvia edes.
Tänään mulla olis tosiaan ollut koulua kymmeneen asti illalla koska oli joku konsertti, ja ilmotin sitten opettajalle että en voi mitenkään lähteä tonne kun enhän mä voi koiraa jättää noin vaan moneks tunniks yksin. Oon sitte ollu koko päivän täälä yksikseni noitten kahenkaa. Mua ihmetyttää suuresti miten monen ihmisen on ollut vaikee ymmärtää että miksi helvetissä mä jätän kouluun menemättä koiran takia. Tähän joukkoon kuuluu mm. opettaja ja luokka. Yksikää niistä ei tosiaan oo koiraihmisiä. Mutta joo sama se on mitä muut puhuu, koska tiedän tasan tarkkaan mitä teen ja teen valintani elämässäni ite hyvin perusteluin, joita mun ei tarvitse ees muille kertoa jos en halua. (--:


Mutta siis niin asiasta toiseen, ruvetaan nyt wandankans treenaamaan alon liikkeitä kuntoon niin, että sitte joskus kun uskallan niin voin varmalla mielellä mennä kokeileen miten meillä onnistuis. Wandalla on kyllä liikkeet jo hallussa, mutta eipä olla aikoihin treenailtu mitään ni vähäsen muistutetaan mieleen yms.
Ja toinen juttu mitä meiän pitäis nyt muistuttaa mieleen on hihnassa kävely. En oo varmaan kiinnittäny yhtään huomiota siihen, mutta nyt ku mietin asiaa ni wanda on ruvennu hirveesti aina joissaki tilanteissa vähän nykimään remmissä. Ei siis varsinaisesti vedä, vaan joissaki tilanteissa vaan remmi kiristyy eikä koira korjaa sitä ite enää. Eli siis tästä lähtien remmissä aina ku remmi kiristyy pysähdyn ja ootan koiran vierelle ja katsekontaktin ja matka jatkuu. Onneks Wanda osaa tuon jo, että tietää kyllä mitä tehdä ku remmi kiristyy kun vähä palauttaa mieleen. Viikonloppuna meidän olis pitäny suunnata Kannukseen mätsäreihin, mutta neki jäi kun olin sairaana. Jospas sitä tässä joku päivä taas pääsis osallistumaan, kun viime kerrasta on niin kauan aikaa.

On muuten kiva ku on tullu syksy ja talviki ihan pian! Pimenee illat, saa odottaa joulua, on kiva lenkkeillä katulamppujen valossa ja saa ruveta polttamaan kynttilöitä. Syksy kuuluu kyllä kieltämättä mun lempivuodenaikoihin. Vaikka tosin sillon tulee pakostakin kaikki muistot aina mieleen, kun jouluhan tuo tunteet aina pintaan.
Kynttilöistä mulle tulee aina Wilma mieleen. Siitä onki jo kohta kolme vuotta ku se nukku pois. Ja mun on aivan pakko myöntää, että nyt kun aikaa on kulunut ni ajattelen Wilmaa paljon vähemmän mitä ennen, vaikka muistan kun vannoin etten koskaan saa sitä koiraa pois mielestä hetkeksikään ja tuntui etten tuu koskaan pääsemään yli sen kuolemasta. Mutta Wanda on auttanu kyllä ihan hirveesti, kun se on nii samalaine koira kun Wilma. Välillä se pisti oikeen ärsyttään että miten toisessa koirassa voi olla niin paljon samanlaisia piirteitä kun Wilmassa, josta mietin aina että toista niin upeeta koiraa ei oo olemassa.. Tietenkään ne aivan samanlaisia ole, mutta samoja piirteitä huomattavasti.
En osaa sanoa yhtään, kuka on mun elämäni koira. Tällä hetkellä edelleen tuntuu että se oli Wilma, mutta en osaa sanoa muuttuuko asia ajan myötä. Wandasta en vain vieläkään saa elämäni koiraa. Voi olla että siihen vaikuttaa se, että Wanda tuli justiinsa kriittisimmällä hetkellä mulle, heti Wilman kuoleman jälkeen. Joka oli toisaalta tosi hyvä juttu, mutta toisaalta taas mä asennoiduin justiinsa sillon Wandaa kohtaan niin että "joo Wilma oli kaikista paras, sä et oo yhtää mitää sen rinnalla." Vaikka tietenkään en sitä tarkottanut, mutta semmonen asenne oli tavallaan Wandaa kohtaan aluksi. Pikkuhiljaa sitten rupesin huomaamaan, että myös Wanda voi olla mulle huippukoira, Wilman lisäksi. Mutta joo kuhan tässä höpöttelin jotaki mitä mielessä oli! (--: Ja ihme kyllä tulihan sitä teksitiä jostaki tuolta pään uumenista.