Ulkoilua pikkusen kanssa

Tähän väliin tämmönen kuvapostaus vain, koska pää on yksinkertaisesti niin tyhjä, etten saa tekstiä aikaan. Lyhyesti kerrottuna hyvin on alkanut arki Yemin kera myös täällä Haapavedellä. Hirveesti kiusaa Wandaa, ja Wandalla meinaaki aina välillä mennä aivan täysin järki. Matokuurin ostin ja annoin eilen pikkuselle, ja remmissä on oppinut kulkemaan. Myös ulos osaa jotenkuten pyytää jo välillä.

Pennun ensimmäinen yö ja päivä takana

Ensimmäinen yö meni tosi hyvin! päästin Yemin sänkyyn, koska Wandakin saa olla mulla sängyssä. Se nukkui koko yön sikeesti mun vieressä samalla tyynyllä, ja herättiin ekan kerran vasta 10 aikaan pissalle. Tähän mennessä tullut vasta kahdet pissat sisälle, muuten käy tosi hyvin ulkona. Joka kerta kun ovesta päästää ulos, menee suoraan pissalle tai kakalle.
Tänään tultiin Kokkolasta Haapavedelle. Koko junamatkan Yem nukku tosi sikeesti, ja tuskin edes tajus missä mennään. Haapavedelle kun päästiin, mun täyty lähteä käymään kaupassa ja otin Wandan mukaan. Yem oli täällä n. 30min yksin, ja naapurin mukaan ei ollu kuulunu mitään ääniä koko aikana!
Muutenki tässä vaiheessa tuntuu tosi helpolta pennulta, mutta mikäs ei noin nuorena ja paljon nukkuvana oliskaan helppo. :D
Wanda ei oikeen kokoaikaa välittäs Yemistä, kun toinen repii hännästä, tassuista yms. Wanda ei ees osaa oikeen ärähtää sille, vaan juoksee Yemiä karkuun, josta tuo innostuu vielä enemmän.. Ja nuo on muutenki ku paita ja peppu, mitä Wanda edellä, sitä Yem perässä.

Pikkuinen kotona

Ja voi että se osaaki olla sulonen!
Matka Raahesta (130km) meni tosi hyvin, Yem nukkui melkeen koko matkan ja välillä kahteli ja ihmetteli maailmaa, mutta ei vinkunu ollenkaa. Kotona sitte ensin vähä ujosteli Wandaa ja Fannia, mutta pienen tutustumisen jälkeen on ollut kokoajan Wandan kimpussa ja kiusannu sitä. Onneks Wanda suhtautuu Yemiin tosi nätisti, ja no mitä nyt välillä varastaa siltä luun tai lelun..
Yhtäkään pissaa tai kakkaa ei oo tullut vielä sisälle, vaikka ei ollakaan jatkuvasti kuskattu ulkona. Ruoka maistui illalla hyvin, ja muutenki ollu tosi ilosena ja energisenä rieppumassa Wandan ja Fannin perässä.
Nyt nukkuu sikeesti, ja toivottavasti nukkuu aamuun asti. (--;
Mutta eipä tässä oikeen muuta kirjoteltavaa, saa nähä mitä huominen tuo tullessaan! :)

Odotuksen tuskaa

tätä mieltä waikku oli manttelista !

Vielä 5 päivää ni penneli haetaan!! :--) Ei niinku millään jaksais enää oottaa! Toisaalta taas tuntuu että hui tulee tosi äkkiä toi pentu, et oonko mä ees valmis sen tuloon, ja saanko mä tehtyy siitä kunnon kansalaisen jaja pärjäänkö mä sille yms. Mutta sama viime hetken paniikki oli myös Wandan kohalla, niinku myös Fannin ja Wilmanki. Pitäis vaan jankata itelle että maalaisjärjellä päivä kerrallaa eteenpäin, ja ei se koira rikki mee jos jotku asiat ei mee ihan niinku kirjoissa sanotaan. :--)
Pelottaa kyllä vähän tuo tulevaisuus täällä Haapavedellä.. En tunne täältä oikeen yhtään koiraporukkaa, eikä täällä vissiin ole mitään pentukouluja tai mitään. Koirapuistossakaan en oo koskaan nähnyt ketään. Miten ihmeessä saan siis tällä menolla sosiaalistettua tuota pentua! Onneks kuitenki tarkotus olis viikonloput aika säännöllisesti viettää Kokkolassa, jossa sitte voi rampata kaikkien kavereitten koirienkans treffailemassa. Noh, ehkä kaikki jotenki järjestyy.. :)

Kaivelin tänään tuolta kaapista Wandan manttelin esiin! Se on ihan loistava näillä säillä, kun tänäänki vettä tuli kaatamalla kun lenkille lähettiin. Ei koirakaan kastu aivan läpimäräks. Wanda vaan ei ollu ihan samaa mieltä manttelista.. Sillä on nykyään tapana muutenki kun näkee että otan valjaat, heijastinliivin tai sitte tuon manttelin esiin, ni se lähtee juokseen haukkuen mua karkuun.. Se ei oikeen pidä mistään mikä pitää vähäkään pukea päälle.. :-D Ja niinku kuvista näkeeki, on "erittäin" iloinen manttelistaan!
Kävin perjantaina hakemassa Mustista & Mirristä 12kg:n säkin Brit Caren penturuokaa pennulle. Mehän siis voitettiin tuossa kesällä vuoden Brit Caren ruuat koirille, ja niitä lahjakortteja siis tuhlailen.
Tällä hetkellä Wandalla on käytössä vuorotellen Brit Care Salmon&potato ja Brit Care venison&potato. Fannillaki on kotona jonkunmoista Brit Caren ruokaa, en nyt muista tarkemmin mitä. Ja noita lahjakortteja on edelleen joku 4-6 jäljellä. Ainakaan ei mene ruokaan rahaa! (--:
Mutta joo sainpas taas vähäsen tekstiä kasaan, vaikka olin ihan varma että tästäkin tulee jonkun sortin kuvapostaus, kun ei ollu aivot oikeen kirjotusfiiliksellä, mutta kyllähän tähän vähän tekstiä tuli!

Koirapuistoelämää

Taas tulee tällanen kuvapostaus ja vähäsen vain tekstiä. (--:
Tänään käytiin Wandan kanssa ensin kahdestaan aamusta koirapuistossa, otin kameran mukaan ja räpsin kuviakin vähäsen. Pois lähtiessämme Wandalla oli joku asennevamma eikä suostunu millään tulemaan luokse ja lähtemään. Suljin sitte vaan koirapuiston portin ja jätin koiran sinne ja tein sen pari kertaa kunnes Wanda suostu lähteen mun mukaan kotia. :-D
Iltapäivästä sitten lähdettiin uudestaan käymään koirapuistossa, kun kaveri oli saanut hoitoon sakemanninartun illaksi ja päätettiin lähtee yhteislenkille. Alussa sakemanni haukku hirveesti Wandalle ja Wanda lähti myös haukkumiseen vähän mukaan joka ei todellakaan oo ollu ton tapasta. Näyttäis siltä että ollaan nähty liian vähä koirakavereita. Koirapuistossa sitte nuo sai yhessä riehua menemään ja semmosta. Ei auttanut yhtään mun sakemannikuumetta toi kaverin hoitokoira! Toivon sydämestäni että pentu on periny sakemannin luonteen, jotta saan semmosen mahtavan koiran itelleni. Ainaki ulkonäöltä vahvasti sakumaanikko. :--)

kakkaa koirapuistossa :C

mutta wandaa ei kiinnosta..!

Vielä vähän odotusta..!

Huomaa kyllä millon oon sairaana tai jotaki, nytki tämä kolmas postaus tälle viikolle.. (--:
Mutta joo aattelin tehä tällasen kuvapostauksen ku ei oo muutakaa tekemistä ja sainpas kuvia pennusta tänään sähköpostiin, nekin voisin tähän liittää.
En jaksais millään oottaa ens viikon loppuun että pentu haetaan.. <3>

Kohta neljä tassua enemmän..

Mitenköhän alottaisin.. meilleppäs tulee perheenlisäystä ensi viikolla!
Oon jo kauan kahtellu Wandan kaveriks toista koiraa, ja tarkotus oli kauan aikaa saksanpaimenkoira löytää, mutta reilun vuoden etsinnän jälkeen mietin että en tuu koskaan löytään semmosta yhdistelmää joka miellyttäis mua niin paljo että siitä pennun itelleni ottasin. Sitte jossaki vaiheessa rotuhaave pomppas sakemannista muihinki rotuihin, kun koirakuume oli valtava mutta tuntu niin epätoivoselta sakemannia löytää. Sitten yhtäkkiä selasin netissä regionlinen eläinpalstaa ja näin sielä ilmotuksen sakemannisekotuksesta, ja tajusin että sen mä haluan. Ei tarvi miettiä onko "yhdistelmä" paras mahollinen, kun sekarotuisista on kyse. Eikä ollut ns. mitään mihin verrata emää ja isää. Pistin sitten samantien sähköpostia pentueesta, ja sainkin hyvän vastauksen. Neljä pentua jäljellä joista kaikki narttuja. Pentujen emä on siis 50% husky ja 50% sakemanni ja isä 75% sakemanni ja 25% tolleri. Kuulostaa jotenki niin täydelliseltä sekoitukselta, joltaki semmoselta jota oon niin kauan ettiny mutta nyt vasta tuli vastaan. Toki tuossa huskyosassa on omat haastavuutensa, mutta yritän parhaani tän pennun kanssa ja toivon että se riittää! Ainakin olen melko varma että enköhän mä tosta koirasta kunnon kansalaisen saa tehtyä, vaikka sitten kynsin ja hampain ja jos ongelmia tulee tiedän kyllä keneltä pyytää apua, eli en ole yksin. (--:
Koiravauva saapuu meille siis 17.11 kun käydään se Raahesta noutamassa. Vähän jännittää kun joudun heti seuraavana päivänä lähteä sen kanssa Kokkolasta junalla Haapavedelle yms. No ainakin tottuu pikkupennusta asti matkusteluun, johon sen onki syytä tottua. Mun oli tarkotus valita pentueesta se rauhallisin ja pienin ja mahdollisesti helpoin pentu, mutta tiiä sitte miks taas kerran mun valinta meni siihen isoon ja vähän vilkkaampaan pentuun.. :D Fanninki kohalla pentueesta lähti meille se just pomottavin ja suurin pentu, ja Wandan kohalla myös sama. Vaikkakin Wanda oli ainoa narttu ja se teki valinnan helpoksi, mutta silti suurin ja pomottavin pentu lähti silloinkin mun matkaan.
Mulla olis ton uuden pennun varalle suunnitelmissa toko alottaa aivan pienestä asti ja agility sitten vuodenikäsenä, ja jälkeen voisi kans syventyä. Mitähän muuta kivaa sitä keksis! Mätsäreissä toki rampataa jokaikisessä kuhan niitä vaan sattuis tänne pohjanmaallekki.

Ja mun oma ajatusmaailmaki oli aivan asennoitunut että en mä tuu löytämään itelleni pentua enne joulua todellakaa, jos ens kesäksi sais miellyttävän koiran käsiinsä, mutta sitte yhtäkkiä tajuanki et ei helvetti saan pentusen jo vajaan kahen viikon kuluttua! Mutta joo voisin tosiaan jatkaa loputtomiin tähä hirveetä hehkutusta siitä pennusta, jolle tosiaan keksin jopa nimenki tänään jonka julkistan sitten vasta myöhemmin, mutta niin ehkä tällanen tiivis paljon asiaa oleva postaus olis tässä (--: Loppuun voisin lisäillä kuvia kämpän tän hetkisestä ulkonäöstä jaja jotaki kivaa!

maanantai chillailua

Huomasin tuossa lueskellessani vanhoja päivityksiä, että viimesen vuoden aikana päivittely on jäänyt TODELLA vähälle. Mietin että nyt parannan tapani ja yritän kerran viikossa ainakin kirjottaa jonku näkösen päivityksen! Jos ei tekstiä synny ni sitte kuvia edes.
Tänään mulla olis tosiaan ollut koulua kymmeneen asti illalla koska oli joku konsertti, ja ilmotin sitten opettajalle että en voi mitenkään lähteä tonne kun enhän mä voi koiraa jättää noin vaan moneks tunniks yksin. Oon sitte ollu koko päivän täälä yksikseni noitten kahenkaa. Mua ihmetyttää suuresti miten monen ihmisen on ollut vaikee ymmärtää että miksi helvetissä mä jätän kouluun menemättä koiran takia. Tähän joukkoon kuuluu mm. opettaja ja luokka. Yksikää niistä ei tosiaan oo koiraihmisiä. Mutta joo sama se on mitä muut puhuu, koska tiedän tasan tarkkaan mitä teen ja teen valintani elämässäni ite hyvin perusteluin, joita mun ei tarvitse ees muille kertoa jos en halua. (--:


Mutta siis niin asiasta toiseen, ruvetaan nyt wandankans treenaamaan alon liikkeitä kuntoon niin, että sitte joskus kun uskallan niin voin varmalla mielellä mennä kokeileen miten meillä onnistuis. Wandalla on kyllä liikkeet jo hallussa, mutta eipä olla aikoihin treenailtu mitään ni vähäsen muistutetaan mieleen yms.
Ja toinen juttu mitä meiän pitäis nyt muistuttaa mieleen on hihnassa kävely. En oo varmaan kiinnittäny yhtään huomiota siihen, mutta nyt ku mietin asiaa ni wanda on ruvennu hirveesti aina joissaki tilanteissa vähän nykimään remmissä. Ei siis varsinaisesti vedä, vaan joissaki tilanteissa vaan remmi kiristyy eikä koira korjaa sitä ite enää. Eli siis tästä lähtien remmissä aina ku remmi kiristyy pysähdyn ja ootan koiran vierelle ja katsekontaktin ja matka jatkuu. Onneks Wanda osaa tuon jo, että tietää kyllä mitä tehdä ku remmi kiristyy kun vähä palauttaa mieleen. Viikonloppuna meidän olis pitäny suunnata Kannukseen mätsäreihin, mutta neki jäi kun olin sairaana. Jospas sitä tässä joku päivä taas pääsis osallistumaan, kun viime kerrasta on niin kauan aikaa.

On muuten kiva ku on tullu syksy ja talviki ihan pian! Pimenee illat, saa odottaa joulua, on kiva lenkkeillä katulamppujen valossa ja saa ruveta polttamaan kynttilöitä. Syksy kuuluu kyllä kieltämättä mun lempivuodenaikoihin. Vaikka tosin sillon tulee pakostakin kaikki muistot aina mieleen, kun jouluhan tuo tunteet aina pintaan.
Kynttilöistä mulle tulee aina Wilma mieleen. Siitä onki jo kohta kolme vuotta ku se nukku pois. Ja mun on aivan pakko myöntää, että nyt kun aikaa on kulunut ni ajattelen Wilmaa paljon vähemmän mitä ennen, vaikka muistan kun vannoin etten koskaan saa sitä koiraa pois mielestä hetkeksikään ja tuntui etten tuu koskaan pääsemään yli sen kuolemasta. Mutta Wanda on auttanu kyllä ihan hirveesti, kun se on nii samalaine koira kun Wilma. Välillä se pisti oikeen ärsyttään että miten toisessa koirassa voi olla niin paljon samanlaisia piirteitä kun Wilmassa, josta mietin aina että toista niin upeeta koiraa ei oo olemassa.. Tietenkään ne aivan samanlaisia ole, mutta samoja piirteitä huomattavasti.
En osaa sanoa yhtään, kuka on mun elämäni koira. Tällä hetkellä edelleen tuntuu että se oli Wilma, mutta en osaa sanoa muuttuuko asia ajan myötä. Wandasta en vain vieläkään saa elämäni koiraa. Voi olla että siihen vaikuttaa se, että Wanda tuli justiinsa kriittisimmällä hetkellä mulle, heti Wilman kuoleman jälkeen. Joka oli toisaalta tosi hyvä juttu, mutta toisaalta taas mä asennoiduin justiinsa sillon Wandaa kohtaan niin että "joo Wilma oli kaikista paras, sä et oo yhtää mitää sen rinnalla." Vaikka tietenkään en sitä tarkottanut, mutta semmonen asenne oli tavallaan Wandaa kohtaan aluksi. Pikkuhiljaa sitten rupesin huomaamaan, että myös Wanda voi olla mulle huippukoira, Wilman lisäksi. Mutta joo kuhan tässä höpöttelin jotaki mitä mielessä oli! (--: Ja ihme kyllä tulihan sitä teksitiä jostaki tuolta pään uumenista.