Blogin Facebook-sivulla mainitsinkin jo uudistuksesta. Blogi muuttaa siis aivan uuteen osoitteeseen, uudelle pohjalle. Vanhat postaukset jäävät tänne, mutta myös pysyvät täällä, joten ken tahtoo voi halutessaan käydä niitä täällä lukemassa.
Syitä tähän muutokseen on useita, mutta painavimpana taisi olla kahden sähköpostin välillä säätäminen. Minulla on siis ollut oma henk.koht käytössä oleva Googletili ja blogin tili erikseen. Sehän meinasi siis jatkuvaa ulos- ja sisäänkirjautumista. Muita syitä muutokselle ovat muunmuassa vanhojen postauksien taso, oikein ärsyttää miten olen kirjoittanut ja kuinka 'laihoja' postaukset ovat olleet. Osassa ei edes näy enää kuvat, syytä en tiedä. Tämä blogi on kuitenkin elänyt jo vuodesta 2010. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua yhtä jos toista!
Mutta kaikki lukijat, tervetuloa uuteen blogiimme!
Ihan alkuun mun on pakko hehkuttaa, Vili pissasi eilen illalla niin että kunnon lorina kuului!! ;-) Eli enää ei mennä pikkupissoilla useasti päivässä, vaan aivan normaalisit sai pissattua. Royal Caninin liuotusruokaahan tuo on nyt syönyt ja tilaukseen laitoin Spesificin liuotusruokaa, kun RC ei merkkinä ole mikään suosikkini. Ehkäpä siellä sitten on ollut sellaisia virtsakiviä, joita ei ole nähty pissanäytteessä, mutta nekin on tainneet aika hyvin alkaa liuottumaan ruoan ansiota! Meillä oli suunnitelmissa käydä uudelleen paremmalla klinikalla röntgenissä/ultraamassa Vilin rakko, jos saataisiin selville syytä tukoksiin, mutta taidamme jättää sen väliin. Kun tuohon toimenpiteeseen Vili pitäisi mahdollisesti rauhoittaa ja sitä en todellakaan halua.
En ole tainnut aikaisemmin edes mainita, että kaapattiin pari viikkoa sitten Kokkolasta äidiltä meidän mukaan Vilille kaveriksi Pablo-kissa! Nuohan tunsivat jo toisensa ja tulevat mainiosti toimeen. Pablo on vähän arempi, mutta kovasti yritetään saada kissasta yhtä sosiaalista kuin Vilistä.
Voisin myös vähän hehkutella minun ja Yemin agilitytreenejä. Tuolla piskillä on ollut pahana ongelmana treeneissä ns henkisesti väsyminen ja sitä mukaan keskittyminen on herpaantunut. Viime maanantaina kuitenkin neiti keskittyi niin hyvin ja saatiin suoritettua jokainen radalla ollut este ilman väsymistä ja turhaantumista! Kepeillä ollaan aloitettu kuudella kepillä ja ohjureilla ja viime kerralla saatiin ottaa jo kaksi ohjuria pois kun meni niin hyvin. :-) Hyvä meidän hössöttäjäneiti!
Meillekin satoi ensilumi eilen! Postauksen kuvissa se oli ehtinyt kyllä jo vähän sulaa. Onneksi uutta tuli tänään! Mutta niin mehän päätettiin sitten eilen melkein koko perheen voimin lähteä nauttimaan tästä hauskasta asiasta, kissat vain jätettiin nauttimaan lämpimästä kodista ja muut siirryttiin kylmän ilman armoille. Yemillä tuttuun tapaan oli älyttömästi energiaa ja alkuun korvat meni pois päältä pariinkin otteeseen. Meitä myös tuli häiritsemään vapaana juokseva japaninpystykorva, jonka sitten nappasin kiinni ja odotin omistajaa joka juoksi jo meitä kohti. Tilanne oli kyllä melko outo, omistaja otti koiran minulta mitään sanomatta ja jäi seisomaan viereemme. Yritti myös päästää koiraa Wandan luo, mutta siinä vaiheessa sanoin jo että pidähän koira kauempana näistä, kun meillä ei ole tapana tutustua hihnassa. Iltapissalla sitten kun tuli vastaan koira, Wanda veti hirveän haukkushown.. Tuo on niin tuttua nykyään siltä, jos kerran vahingossakaan toinen koira pääsee iholle kun Wanda on hihnassa, sen jälkeen ohitukset on kamalia! Nyt todennäköisesti viikko menee taas räksyttäen ja kiskoen. Yeminkin ohitukset ovat nykyään kahdella jalalla loikkimista ja välillä (harvoin) haukahtelemista, mutta sen pistän murkkuiän piikkiin joka tätä neitiä on riivannut jo ainakin parisen viikkoa.
Kuvat räpsitty eiliseltä, suurin osa käsittelemättömiä ja epämääräisiä. Jostain
syystä en saanut millään onnistuneita kuvia vaikka minkälaista asetusta
yritin. Oli varmaan liian hämärää jo ja akku oli loppumassa, joten
tarkennus kettuili. Mutta ei nyt tarkastella sitä laatua! :-D
Jokainen koiranomistaja varmasti tietää miltä haisee märkä, metsässä rymynnyt, paskassa pyörinyt koira? Juu, todellakin pahalle. Meillä oli äskettäin kunnon pesut rakeilla, meinaa haju oli sietämätön ja edelleen se leijailee täällä asunnossa.
Tänään käytiin siis treffailemassa Rico-collieta ja sen omistajaa täällä Ylivieskassa. Aivan mahtavaa oli vihdoin tavata muitakin ihmisiä täällä päin! Kun minähän en edelleenkään ketään tunne Ylivieskasta. :-D Koirat tulivat tosi hyvin toimeen, mitä nyt vähän herkkää Ricopoikaa välillä hirvitti näiden rämäpäiden hurja meno. Wandakin tuli tosi hyvin toimeen Ricon kanssa, eikä lainkaan näytellyt hampaitaan mikä sillä on ollut viime aikoina tapana. Neiti ei varmaankaan siedä liian lähelle tunkeilevia uroksia, mutta Rico oli tarpeeksi herrasmies Wandan mieleen! Luoksetulot meni myös tosi hyvin Wandalla, mitä nyt pari kertaa tuli vähän viiveellä luokse, mutta siihenkin oli syynsä. Neiti nimittäin löysi metsän uumenista jäniksen jalat jotka olivat jänteillä tms kiinni toisissaan. Tiedä sitten mistä se ne löysi ja mitä siellä metsässä teki, kun ihan tuore veripisarakin löytyi koiran naamasta..
Mutta sellainen reissu meillä tänään takana, toivottavasti päästään useamminkin tapailemaan tätä henkilöä ja koiraa! Märkä omistaja haisevassa kodissa märkien, väsyneiden ja onnellisten koirien kanssa kuittaa! :-)
Ainiin vielä mainintaa Vilikissan tilanteesta! Viime tiistaina käytiin siis viimeksi katetroimassa ja päätettiin, että jos siitä ei parane niin ei aleta väkisin enää vanhaa kissaa saamaan terveeksi. Mutta Vili sai keskiviikko aamuna jo itse pissattua ja siitä lähtien on pissaa tullut, vähän kerrallaan mutta useasti päivässä. Pissan liuotusruokaa nyt syö hyvällä ruokahalulla, ja Cystaid-kapseleita saa päivittäin. Ovat siis kissan virtsatievaivoihin auttava lisäravinne.
Eläinlääkärin vastaanotosta on tainnut tulla meidän toinen koti. En jaksa selitellä sen enempää missä mennään ja mitä on tapahtunut, mutta Vilin pissaongelmat eivät aivan jääneet siihen mistä viimeksi kerroin. Torstain pissanäytteen viljely kyllä näytti puhdasta, mutta viikonlopun aikana katti meni huonoon kuntoon. Pistän kuvat eläinlääkärin tiivistelmistä, en jaksa alkaa itse selittämään sen enempää.
Sunnuntaina jouduttiin mennä päivystykseen, koska kissa meni nopeasti ja yhtäkkiä huonoon kuntoon.
Tämä siis sunnuntaina.
Tämä maanantaina.
Eilen katetrin poiston jälkeen Vili ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta
saanut pissattua, eikä tänäänkään. Käytiin taas eläinlääkärillä ja
katetrin avulla rakko tyhjennettiin ja annettiin lisää diapamia rentouttamaan kissaa ja helpottamaan pissaamista. Jos huomispäivään mennessä ei ole
pisua tullut, on aika päästää Vili ikuiseen uneen. Toinen vaihtoehto olisi lähteä Ouluun suurempiin toimenpiteisiin, mutta sitä en halua enää. Vili on ollut jo aivan tarpeeksi eläinlääkärin pöydällä toimenpiteissä, joten jos kissan keho ei itse enää halua toimia itsenäisesti, ei sen tarvitsekaan.
Mutta ei vielä kuitenkaan luovuta toivosta. Virtsaputkessa ei ollut tällä kertaa samanlaista tukosta kuin viimeksi ja katetrikin saatiin helposti paikalleen. Joten toivotaan ja rukoillaan että kattipappa saisi pissattua ja edessä olisi vielä monta onnellista eläkepäivää... :)
En ole tainnut aiemmin mainita meidän pissaongelmasta. Nimittäin muuton jälkeen löytynyt matoilta ja viime aikoina pyykkikorista ja lattialtakin pissaläikkiä. Aiemmin ei ollut hajuakaan kuka se näistä elukoista on, mutta viime viikonloppuna selvisi että Vili kattihan se on. Päätettiin aivan ensin pois sulkea sairauteen liittyvä syy pissimiseen. Vihdoin sitten tällä viikolla sain täältä Ylivieskasta eläinlääkärin kiinni ja saatiin aika vastaanotolle täksi päiväksi. Tarkoitus oli saada katilta pissanäyte mukaan eläinlääkärille, mutta eihän me saatu millään Viliä pissaamaan! Jouduttiin sitten lähteä tyhjin käsin vastaanotolle.. Aiemmin puhelimessa eläinlääkäri mainitsi, että jos ei saada näytettä niin sen voi ottaa myös vastaanotolla, mutta kissa täytyy rauhoittaa.
Myöhemmin sitten ajattelin rauhoitusta ja rupesin miettimään, että onkohan se riski noin vanhalle kissalle. Vilillä on kuitenkin 17-vuotta elämää jo takana. No vastaanotolla kuitenkin eläinlääkäri sanoi, että jos kissan saa olemaan rauhassa näytteen oton ajan, ei rauhoitusta tarvitse. Näyte siis otettiin ultran avulla neulalla mahan läpi virtsarakosta. Melko hyvin saatiin sitten pysymään katti paikallaan ja näyte saatiin otettua ilman rauhoitusta! :-) Vaikkakin itse jouduin näytteen oton aikana lähteä pois kauemmaksi penkille istumaan, kun rupesi heikottamaan ja silmissä sumenemaan. Ei ole mun silmille hyväksi nämä neulalla leikkimiset! Jani kuitenkin sai pidettyä Vilin hyvin paikallaan ilman minua.
Virtsaviljelyn tulos nähdään vasta huomenna tai lauantaina, mutta näin alkuun näytteestä saatiin selville, että pissassa oli jonkin verran valkosoluja, proteiineja ja pH oli vähän tavallista emäksisempi. Virtsakiviä kuulemma oli vain pari kidettä, mutta se määrä on kuulemma ihan normaali terveessäkin pissassa. Eli siis pissatulehdus olisi Vilillä mahdollisesti, mutta se selviää tarkemmin viimeistään lauantaina.
Kovin iloinen olen kuitenkin Vilin muuten terveydentilasta. Suu oli kuulemma hyvässä kunnossa ja hammaskiveä vain vähän! Virtsakivistäkin on ollut Vilillä aiemmin useastikin ongelmaa (äidillä asuessaan), mutta nyt niitä ei ollut juurikaan! :-) Hieno meidän vanha pappa, rakastan!
Eläinlääkärin tiivistelmä käynnistämme.
Meillä oli tänään toinen kerta agilitytreeneissä Yemin kanssa. Harjoiteltiin A-estettä, muuria, putkea, keppejä ja hyppytekniikkaa. Putken idean Yem taitaa jo oivaltaa, koiran voi kauempaakin käskeä putkeen ja sinne sujahtaa! Kepeilläkin mentiin paljon sukkelammin kuin viime kerralla. Ensimmäisiin treeneihin verrattuna keskittymistä oli vähän enemmän, vaikka parantamisen varaa on edelleen. Jopa kaksi kertaa Yem karkasi tsekkaamaan toista koiraa, ja tätä ei ole koskaan aiemmin ilmennyt. Lenkeilläkin ollaan päästy vapaana ohittamaan toiset koirat, mutta nykyään kesken tekemisen näköjään voi karata. Kovasti pitäisi keksiä keino, jolla karkailun saisi estettyä ja millä keskittymistä voisi parantaa. Jollain vinkkejä meille?
Maanantaina käytiin ensimmäiset agitreenit vetämässä Yemin kanssa!
Neidillä keitti välillä vähän yli ja osa, tai ainakin loppuaika
treeneistä oli melko sähläystä omasta mielestäni. Harjoiteltiin hyppyä,
putkea ja keppejä. Hyppy ja putki meni melko automaattisesti, kerran
niitä viime viikonloppuna jo opeteltiin ja Yem on nopea likka oppimaan.
Kepeissä tottakai menee vielä enemmän aikaa. Mutta ehkä meidän pitäisi siis harjoitella vielä keskittymiskykyä ja rauhoittumista. :-D
Mutta niin,
meillä tulee olemaan kovasti hankaluuksia treeneihin kulkemisessa.
Matkaa on 5km yhteen suuntaan, eikä sitä viitsisi talvella kävellä,
mutta pyörän kanssa meno taas väsyttää liikaa koiraa. Ja pyörälläkin
tulee olemaan hankalaa, kun osa matkasta on pilkkopimeää metsätietä..
Hyrr.
En voi edes sanoin kuvailla kuinka paljon haluan
ajokortin ja auton. Kuka kiltti lainaisi pari tonnia? Voi kunpa mullakin
olisi vanhemmat jotka maksaisivat tällaiset jutut. Toivotaan nyt vain,
ettei meidän harrastukset lakkaa siihen, ettei ole mahdollisuutta
kulkea. Tämä autottomuus ja kortittomuus vaikuttaa kyllä muullakin lailla elämääni,
en tunne vieläkään ketään täältä Ylivieskasta. Tarkoitus oli lähteä
mukaan paikallisiin koiralenkkiporukoihin, mutta milläs menet kun
treffipaikat ovat 10-30km päässä.. Ehkä minä sitten vain kökötän yksin
kotona..! :-(
Me ollaan nyt pikkuhiljaa aloteltu Yemin kanssa
vetoharrastustakin. Neiti on mahdottoman innoissaan kun pääsee vetämään,
pitäisi vain saada peruskäskyt kunnolla haltuun ja paikka missä voisi
kunnolla mennä.. Asvaltilla kun en halua tuota vedättää ja hiekkatiet on
niin kaukana. Yksi mahdollisuus lähellä oleva pururata, jonne olisikin
tarkoitus mennä harjoittelemaan joku päivä. Meillä on siis käytössä TÄLLAISET vetovaljaat. Omasta mielestä istuu tosi hyvin Yemille, jossain vaiheessa koitan saada otettua kuvaa piskistä valjaiden kanssa. Onko jollain muulla kokemusta noista, mitä mieltä?
Wandalle en ole vielä löytänyt mitään sopivaa harrastusta, tokoryhmien hinta on aivan taivaissa täälläpäin ja matkaa treenipaikoille on 15-30km.. Agility tuota taas ei kiinnosta, joten en jaksa edes yrittää maksaa koko kurssin hintaa jos koiraa ei kiinnostakkaan. Toisaalta Wandalle riittää ihan vain liikunta (oke oikeesti se olis vaan sohvaperuna jos sais ite päättää) ja se pysyy tyytyväisenä. Kuitenkin haluaisin jonkunlaista tekemistä sillekin. Jälki-harrastusta olen myös harkinnut saada vähän ahkerammin arkeen mukaan, mutta se on kovin hankalaa kun melkein keskustassa asutaan ja sitä autoa ei ole....
^Tiedoksi, Wanda vihaa vettä. :D
Kuvia olen erittäin epäahkerasti ottanut viime aikoina, joten piristän tätä postausta viimeaikaisilla videoilla! :-)
Jostain syystä en ole löytänyt millään viime aikoina aikaa blogille! Kuvia on tullut pariin kertaan räpsittyä, mutta nekin ovat jääneet vain kameran kätköihin tai joskus jopa päässeet koneelle asti, mutta käsittelemättöminä.
Meidän arki on lähtenyt erittäin mallikkaasti rullaamaan! Koirat ovat kotiutuneet mainiosti Ylivieskaan ja yksinolot jossa aiemmin oli ongelmaa, sujuvat nyt mainiosti. Aiemmin mainitsinkin sitruunapannasta jonka hankimme, se on toiminut erittäin hyvin. Molemmat koirat ovat tosi rentoja kun tullaan kotiin, eikä merkkiäkään ahdistuneisuudesta. Ja naapurit kiittää.
Vielä olisi harjoittelemista Wandan kanssa sen kokonaan yksin oloissa. Yemin kanssa homma toimii, mutta yksin ahdistuu. Luultavasti pienissä pätkissä pitäisi harjoitella.
Ensi viikolla meillä alkaa agility Yemin kanssa! Treenit on kaksi kertaa viikossa, saa nähdä mitä siitä tulee tuon aikapommin kanssa. Nyt vasta viime päivinä olen huomannut, kuinka aktiivinen koira Yem oikeasti on. Aiemmin jo ollaan liikuttu tosi paljon vaikkei koirat ole sitä vaatineetkaan, mutta nyt jo tuo tosi paljon on liian vähän! Tai siltä ainakin tuntuu. Hihnakäyttäytymisessä näkyy tuo liikaenergia, helposti menee vetämiseksi ja ympäriinsä poukkoilemiseksi. Onneksi kuitenkin melkein joka iltapäivä/ilta käydään tekemässä jotakin enemmän rasittavaa, ja koirat rauhoittuu. Tai no siis Yem, Wandalle riittää vaikka sohvalla löhöily....
Tänään ollaan ehditty Mustiin&Mirriinkin nokkamme tunkea..! Mukaan lähti Topcanisin vetovaljaat Yemille ja hihnanjakaja. Tarkoitus olisi jo tänään pukea nuo vetovaljaat Yeiskulle ja koittaa pienellä painolla aloittaa vedätystä. Ajan mittaan sitten suurempiin painoihin. Lenkeillä olisi tarkoitus muistaa hokea koiralle suuntia ja seiskäskyä tehostaa. Ehkä meidänkin vauvasta tulee joku päivä kunnon vetokoira! ;-) Tuo hihnanjakaja on taas aivan mainio keksintö näille rakeille, meinaa Yemillä ja Wandalla on tapana kävellä aina toinen toisella puolella tietä ja toinen toisella... Tottakai vedän ne aina väkisin samaan paikkaan, mutta aina ne yrittää vängätä eri puolille. Varsinkin juoksulenkeillä tuo hihnanjakaja on varmasti todella kätevä, päästään helpommin eteenpäin!
.JPG)
